Mielipide

5 kommenttia

1. Kuntien tuottavuuspohdinnassa on jostakin syystä melkein kokonaan sivuutettu henkilöstön motivoiva ja kannustava johtaminen ja talouden ohjausjärjestelmien kehittäminen.
   Kuntien taloutta ohjataan nykyään poikkeuksetta kirjanpidon ja raportoinnin lähtökohdista. Kuntiin hankitaan kalliita talouden ja toiminnan ohjaamisen järjestelmiä, jotka eivät kuitenkaan ohjaa kunnan perustyön tekemistä millään tavalla. Vertailutietoa naapurikuntien menotasoista saadaan, mutta omassa toiminnassa ei aikaansaada mitään muutoksia. Talousarviot tehdään kunnissa perinteisesti pohtimalla kuinka paljon palkkoja pitää nostaa ja paljonko muut hinnat nousevat. Kyseinen raami jaetaan sitten tasan kaikille toimialoille. Tämä johtaa siihen, että kuntien menot kasvavat tasaisesti, mutta kukaan ei tiedä mitä tällä rahalla tehdään tai mitä sillä saadaan aikaiseksi.
   Perusongelma on se, että talous ei käytännössä ohjaa kunnan työntekijöiden toimintaa millään tavalla. Yksikköesimiehet ovat toimialansa asiantuntijoita. Heidän koulutukseensa ei usein sisälly lainkaan taloushallinnon opintoja. Kunnissa voi olla miljoonien budjetilla toimivia yksiköitä, joissa ei ole omaa taloushenkilöstöä. Kuntien ohjausmittarit on useimmiten laadittu virheellisesti. Usein kuntien talouden mittarina on palvelun hinta per asukas, mikä ei lainkaan kerro kuntapalvelun todellista tuotantomäärää, laatua tai sisältöä.
   Tuottavuuden lisäämisessä on olennaista saada mahdollisimman paljon resursseja varsinaiseen asiakastyöhön. Kunnissa on aivan liikaa hallintoa ja väliportaan johtamista, jotka omalla kehitysinnollaan saattavat jopa uuvuttaa varsinaisen asiakastyön tekijät.
   Kuntien johtamisessa pitää siirtyä taloudellisen vallan keskittämisestä taloudellisen vallan ja vastuun jakamiseen.
   Kuntapalveluiden tuottavuuden lisääminen edellyttää kuntapalveluiden tuotteistamista. Se tapahtuu siten, että kunnan asiakastyössä olevan henkilöstön asiakastyö tehdään näkyväksi ja mitattavaksi siihen kuluvan työajan ja kustannusten osalta. Kun palvelun määrä, kustannus ja laatu on tiedossa, annetaan kuntayksikölle itselleen valta ja vastuu tämän palvelun tuottamiseen sovitulla hinnalla. Kuntayksikön esimies yhdessä työntekijöiden kanssa kiinnostuu aidosti talouden merkityksestä osana palvelutuotantoa.
   Tämä johtaa asiakasmäärän optimointiin, työilmapiirin paranemiseen, työn tekemisen tehostumiseen, sairauspoissaolojen ja sijaishenkilötarpeen vähenemiseen. Kaikki hyötyvät parantuneesta tuottavuudesta.

2. Tutkija Jenni Vartiaisen luennosta Kajaanissa 2.9.2014.
   Aikoinaan ollessani johtamisen vs. yliopettaja käsittelin mm. sosiaalista pääomaa. sen yksi muoto on Vartiaisen esille nostama luottamuspääoma.
   Luennoillani varoitin noudattamasta media- ja johtamisguru Jari Sarasvuon oppeja ja totesin useaan kertaan, että Sarasvuon oppeja noudattamalla päätyy ennemmin tai myöhemmin loppuunpalamiseen.
   Iltapäivälehtien mukaan näin on käynyt guru Sarasvuolle.
   Toivoisin kommentteja kirjoitukseeni ja että aihetta käsiteltäisiin laajemmin Polemiikki -julkaisussa.
   Eräiden arvioiden mukaan loppuunpalamisesta toipuminen vie jopa kaksi kertaa sen ajan, kuin sen hankkimiseen on mennyt aikaa. Olisi mielenkiintoista nähdä estimaatti pääsääntöisesti huonosta johtamisesta (mukaan lukien itsensä johtaminen) aiheutuvista inhimillisistä ja taloudellisista kustannuksista kansantalouden tasolla

3. Olisko aika romuttaa valtion monopoli veron keruussa. Olen ihmetellyt tätäkin vääryyttä että kunnan alueella kasvaa komeaa metsää(yksitysessä omistuksessa) ja puukaupasta menee vero puun myynin yhteydessä. Veron voisi puolittaa kunnan ja valtion kesken niin saisi kunta verotuloja omalla alueella kasvatetusta metsästä. Nyt siitä puukaupasta ei suoranaisesti tule latiakaan. Saataisiin tasapainotettua pienten kuntien taloutta ja koska tää Suomi merkkisen yrityksen rahalaarit näyttää vuotavan aika pahasti. Jäis edes jotain rajojen siäpuolelle.

4. Kuntauudistus etenee tätsin väärässä tahdissa. Tätä ”hallintolaatikkojen” asettelua uuteen asentoon on harjoiteltu jo tarpeeksi. Hallintolaatikkoja paljon tärkeämpää on tarkastella ”sisältölaatikkoja” , sieltä löytyy ratkaisut toimintojen tehostamiseen. Siis sähköisistä palveluista myös SOTE: ssa. Nyt ”viisasten kerho” koolle pohtimaan mitä tälle puolelle kuuluu !? Hallintoa muokkaamalla kuluu vain virkamiesten ja luottamusmiesten aikaa tavattomasti hukkaan – on jo kulunut. Sisältöasioita voi tehdä ja toteuttaa mainiosti kuntien / yhteisöjen yhteistyöllä.
   Lakkauttamalla toimiva kunta ja siirtämällä rahat ja päätöksenteko pois jonnekkin paikallisten ulottumattomiin on huonoin mahdollinen ratkaisu. Miten joku toinen taho pystyisi hoitamaan asioita ”etänä” paikallisia paremmin?

5. Yhteisöllisyys, nuorten syrjäytymisen ehkäisy, syrjäytymisen ehkäisy… On sanoja joita sanotaan, kun ei keksi muuta sanottavaa tai haluaa esittää osallistuvaa tai yhteiskunnallisesti vireää.

   Todellisuudessa kun saa ns.”apua” tukien muodossa, joutuu suureen kuseen, koska trendi on että Kela, sossu ja muut etuuksien antajat jopa 4 vuoden viivellä alkaa perumaan päätöksiään jollain aivan ihmeellisillä laskentamalleilla. Jos olet esim. vuonna 2006 saanut asumistukea, silloisten ilmoitettujen tulojen, dokumenttien, verotietojen perusteella myönnettyä ja Kelan laskemaa asumistukea vaikeassa tilanteessa, alkaa Kela vaatimaan takaisin jonkun uuden laskentamallin perusteella. Kela vaatii takaisin jopa sellaisia etuuksia, minkä on itse lopettanut virheellisesti ja jotka mielettömän valitusrumban ansiosta on korjattu vasta vuonna 2010, jolloin ensimmäisen kerran on nähnyt rahat, mutta se olisi pitänyt selvännäköisesti, meedionkykyisesti ymmärtää että asia tullaan korjaamaan 4 vuoden kuluttua ja tulee vaikuttamaan 2006 asumistukiin, vaikka silloin niistä rahoista ei näkynyt senttiäkään.

   Tai jos sinulla on kehitysvammainen lapsi, joka ikinen tuki, etuus, terapia, kehitysvammaislakiin kirjattu oikeus on jaksettava valittaa hallinto-oikeuden kautta. Sillä ei ole mitään merkitystä, että kehitysvammaisen lapsen kanssa tavallisen arjen jaksaminen on jo raskasta.

   Tai jos on vaikeasti luki-hahmotushäiriöinen nuori, jota yrität äitinä tsempata jatkamaan ammattiopintoja yläasteen jälkeen, joka ei saa opintotukea, mutta Kelan kehoituksesta haettu kuntoutustukea muutama sata euroa opintokuukausilta, jotta nuorella olisi mahdollisuus ostaa äänikirjoja ja muuta opiskelumateriaalia yksinhuoltajaperheessä se yllättäen lasketaan koko perheen tuloksi taas monen vuoden viiveellä. Ja taas tulee rätillä naamaan.

   Tai jos poika lopulta masentuu ja yrittää itsemurhaa 42 kertaa yhden vuoden aikana, on se niin h****tin yhdentekevää kenellekkään. Terapiaan ei pääse, Auroraan pääsee max. viikoksi tai 1 yöksi,(mukaan anneteaan pussi lääkkeitä, että siitä voi ottaa jos itsemurha ei onnistunut), vatsahuuhteluun pääsee Mariaan 2 tunniksi, putkaan pääsee yöksi, aina hoitovastuu siirretään yh äidille, jolla kehitysvammainen 8 vuotias jo kotona hoidettavana.

   Tai äiti soitti jopa uupuneena lastensuojeluun useaan kertaan ja pyysi apua koska ei jaksa, vastaus oli että poika pitää heittää pihalle. Se on sitä todellista yhteisöllisyyttä. Äidin pitää heittää vakavasti itsetuhoinen, masentunut poika kadulle ja yrittää rahoittua kehitysvammaisen lapsen kanssa kotona.

   Tai turvakotiin ei ole asiaa jos on kehitysvammainen lapsi, muut lapset saattavat näet järkyttyä, minulle selitettiin. Siis opin senkin, että jos on kehitysvammainen lapsi, ei sillä ole v****kaan väliä millaisissa oloissa lapsi elää tai jaksaako äiti.

   Minulle on annettu selvä viesti. Koska minulla on kehitysvammainen lapsi, olen yh, nuori poikani on syrjäytetty, vaikeiden ongelmien vuoksi, TAPA ITSESI, HÄVIÄ, yhteiskunta tekee elämästini niin mahdotonta, että viesti on selvä. Rätillä tulee naamaan niin kauan, kunnes tajuan luovuttaa.

Comments are closed.