Talouskriisin povataan iskevän kuntiin tosissaan ensi vuonna, mutta jo nyt kolkutellaan kipurajoja. Kysyimme selviytymiskeinoja kolmelta kunnalta.

Ennusteet eivät lupaa hyvää. Kuntien vuosikatteen povataan heikkenevän tänä vuonna 600 miljoonaa ja ensi vuonna lisää. Yhteisöverotuotot romahtavat, ja työttömyys iskee tuloveroihin viimeistään ensi vuonna. Samaan aikaan menojen lasketaan kasvavan viidellä prosentilla.

Harvalla kunnalla on kuitenkaan ollut talouspuskureita. Kaikki eivät edes ehtineet kasvun tielle. Kysyimme selviytymiskeinoja kolmelta kunnalta: runsaan 72 000 asukkaan Joensuulta, 9 000 asukkaan Karkkilalta ja
4 500 asukkaan Ranualta.

Säästämisen konkarit

Kussakin mallikunnassa vyötä oli kiristettävä ennen taantumaa. Joensuu joutui kovaan paikkaan pari vuotta sitten, kun matkapuhelinteollisuudessa toiminut Perlos Oyj lopetti. Lyhyessä ajassa katosi 2 200 työpaikkaa.

– Viime laman säästöohjelma oli purrut niin hyvin, että talous pysyi kohtuullisessa iskussa näihin päiviin. Perlos-paukku oli kuitenkin vertaansa vailla. Se on yhä mittavin joukkoirtisanominen Suomessa, Joensuun kaupunginjohtaja Juhani Meriläinen toteaa.

Karkkila taas kantaa Suomen ensimmäisen kriisikunnan kunniaa. Luisu alkoi 1990-luvun alussa, kun rakennemuutos vei valimoteollisuuden ja kaupunki ajautui jättivelkoihin taattuaan teollisuuskylän valuuttalainoja juuri ennen markan devalvaatiota.

– Seuraavat yli kymmenen vuotta olivat rankkaa säästökuuria. Karkkila säästettiin lähes hengiltä, maaliskuussa kunnanjohtajan paikalta väistynyt Minna Karhunen kuvaa.

Lappilainen Ranua kamppailee maaseutukuntien tutun ongelman kanssa: väki vanhenee ja kaikkoaa kaupunkeihin. Verotulot jäävät vähiin, joten on keksittävä luovia keinoja pitää palveluista kiinni.

– Resurssit on kohdennettava oikein, kunnanjohtaja Kimmo Sarapää kiteyttää.

Karkkila kurimuksessa

Hankalin tilanne on Karkkilalla. Kun rajun saneerauksen loppu alkoi häämöttää, uusi taantuma iski. Se tuli vieläpä pari vuotta etuajassa, eikä kukaan tiedä Karhusen mukaan syytä.

– Pitkään kasvaneet verotulot romahtivat yllättäen vuonna 2007. Seuraavan vuoden talousarviota tarkistettiin alaspäin heti alkuvuodesta.

Karkkilan veroprosentti on ollut puolitoista vuosikymmentä 19,75. Nyt nostovaihtoehto on pöydällä. Myös tämän vuoden talousarvion muuttamista miinusmerkkiseksi kaavaillaan.

– Juustohöylätaktiikka on käynyt tutuksi. Virkoja on jätetty täyttämättä ja sijaisia palkkaamatta, tuntikehyksiä rukattu ja lääkärien päivystyksiä vähennetty.

Velkaa Karkkila yrittää karttaa viimeiseen asti, sillä sitä on yhä 3 400 euroa asukasta kohden. Hurjimmillaan summa oli 6 000 euroa.

– Vihdin ja Nummi-Pusulan kanssa perustimme perusturva- ja tukipalvelukuntayhtymät, mutta alussa ne tuottavat enemmän menoja kuin säästöjä, Karhunen toteaa.

Kekseliäs Ranua

Ranualla yli puolet tuloista tulee valtionosuuksista. Silti löysäilyyn ei ole varaa.

– Yritämme pitää velan pienenä, tällä hetkellä se on noin 570 euroa asukasta kohden. Yhteistyöstä Rovaniemen seutukunnan kanssa on saatu hyviä tuloksia. Kouluverkon karsinta lienee silti välttämätöntä, Sarapää luettelee.

Veroprosentti on lappilaisittain alhainen, 19,25. Investoinneista Ranua pyrkii pitämään kiinni.

– Säästämme mieluummin asteittain, esimerkiksi virkojen täytössä, sijaisten käytössä ja kilpailutuksissa. Yritämme koota eri hallinnonalojen virat yhteen pooliin, jossa työvoimaa voidaan liikutella joustavammin.

Kekseliäisyydestä kertoo panostus lisätuloja tuovaan matkailuun.

Joensuu ostaa aikaa

Joensuu joutui avaamaan talousarvionsa maaliskuussa. Aukko näytti ensin liki kuudelta miljoonalta eurolta, mutta valtion yhteisöveropäätös laski summan vajaaseen kahteen miljoonaan.

– Ostamme tilapäisillä säästöillä lähinnä aikaa. Jatkossa on löydettävä pysyviä tuottavuuskeinoja; palveluita on järjestettävä uudelleen ja jostain on luovuttava, Meriläinen summaa.

Kuntarakenteen jatkuva uudistaminen kuuluu Joensuun työkalupakkiin.

– Olemme vaalineet pitkään 19:n veroprosenttia, mutta muuttuvassa maailmassa se ei voi olla pyhä. Vuoden alusta toteutunut kuntaliitos Enon ja Pyhäselän kanssa sallii päällekkäisten toimintojen karsimisen. Kaikkiaan liitos mahdollistaa noin neljän miljoonan euron säästöt.

Velkaa joensuulaisilla on noin 1 300 euroa kuntalaista kohden eli selvästi alle keskiarvon, vaikka työttömyys huitelee yli 16 prosentissa.

Päätetyt säästöt Joensuu raapii kasaan höyläämällä lähinnä henkilöstökuluja: muun muassa lomarahojen vaihtamisella rahaksi, määräaikaisuuksien karsimisella ja virkavapailla.

Pomoja, työryhmiä, imagoa

Lamasta povataan pitkää, joten kolmikon kokemukset kannattaa panna korvan taakse.

– Laadukas esimiestyö on säästämisen avain. Karkkila siivosi viime lamatalkoissa lähes koko esimiesportaan pois, mikä oli virhe. Ilman esimiehiä kustannukset eivät voi pysyä kurissa, Minna Karhunen painottaa.

Ranualla hyödyllisiksi on huomattu työryhmät, jotka pohjustavat valtuuston päätöksiä.

– Pidämme huolta myös työviihtyvyydestä. Kaikki lääkärinvirat ovat täynnä, vaikka emme kilpaile palkoilla, Kimmo Sarapää mainitsee.

Joensuu pyrkii houkuttelemaan.

– Kulttuurista, liikunnasta, kohtuullisesta veroprosentista ja investoinneista halutaan pitää kiinni. Mutta realisti on oltava; monta yllätystä voi vielä olla edessä, Juhani Meriläinen muistuttaa.