His Excellency John Ralston Saul - Demokratian voima on kyseenalaistamisessa

Demokratian vahvuus on julkisessa keskustelussa, kyseenalaistamisessa ja epävarmuudessa. On kyettävä elämään myös epävarmoissa totuuksissa ja kieltäydyttävä uskomasta globalisaation väistämättömyyteen.

"Globalisaatio on kuollut, se ei vain tiedä sitä itse. Globalisaatio painaa vielä vanhalla vauhdilla eteenpäin, sillä se on ollut läsnä elämässämme viimeiset 20 vuotta. Meidät on saatu uskomaan, että globalisaatio ja sen voimat ovat väistämättömiä", kanadalainen esseisti ja yhteiskuntakriitikko John Ralston Saul esitti Kunnallisalan kehittämissäätiön Kansanvallan riemujuhlat! -seminaarissa helmikuun alussa.

Saulin mukaan historia ei kuitenkaan etene suoraviivaisesti, kuten talousteoreettisista lähtökohdista nähdään. Se saattaa toistaa itseään tai lähteä päinvastaiseen suuntaan. Historiaa ei voi ennustaa.

"Jos historiaa pitää lineaarisesti etenevänä, vallitsee harhakuva, että kaikki on väistämätöntä. Se johtaa myös siihen, että aletaan uskoa myös globalisaation olevan väistämätön. Uskotaan, että kansallisvaltiot kuolevat."

Monet uskovat, että ihmiskuntaa ohjaa itsekkyys, oman edun tavoittelu.

"Todellisuudessa yksikään vakavasti otettava ajattelija ei ole esittänyt tällaista. Kaikilla on oma etu jollain tasolla, mutta se ei aja meitä. Ihmiset ajattelevat myös muita Saarijärven Paavon tapaan, kun hän sai vihdoinkin hyvän sadon. Se on meidän todellista historiaamme. Ei löydy romaania tai filosofista teosta, joka kehottaisi katsomaan ensin omaa ja vasta sitten muiden etua. Mitä väistämättömyyteen tulee, vain kuolema on väistämätöntä."

Kuntataso on konkretiaa

Saulin mielestä kunnallisella tasolla on hyvä miettiä yhteiskunnallisia asioita, sillä siinä on pakko toimia käytännössä. Puhutaan teistä, uimahalleista, päiväkodeista.

"Kuntataso on terve, sillä ihmiset saavat kokea, että pohtiminen ja keskustelu kannattaa. Asioihin voi vaikuttaa. Itse asiassa kunnan tasolla on ainakin jollain alitajunnan tasolla katkeamaton yhteys aina Ateenan kaupunkivaltioihin asti. Se suojelee meitä nyt, kun uskomme, että vaihtoehtoja ei ole olemassa."

Toisaalta kunnan merkitystä ei saa myöskään liioitella.

"Kansalaiset kokevat kotikaupungin ja pakallisdemokratian valtiota ja koko maailmaa merkittävämpänä vaikutuskanavana. Ongelma on kuitenkin vallan epätasapaino. Kaupungeilla ei ole voimia taistella globaaleja voimia vastaan. Kansalaisten olisi etsittävä valtaa muualta kuin kansalliselta tasolta. Jotta valta säilyisi, globalisaatiota vastaan on taisteltava paikallisesti. Mutta se on puolustamista. Sillä tavoin ei luoda uutta, vaan ainoastaan yritetään säilyttää olemassaoleva. Pitkällä aikavälillä demokratia ei voi toimia puolustuskannalla", Saul sanoo.

On kuitenkin tärkeä kiinnittää huomio siihen, mitä globalisaatiolla todellisuudessa tarkoitetaan. Erilaisissa yhteiskunnissa globalisaatio tarkoittaa eri asioita.

"Käsitys siitä, että kaupunkivaltiot nousevat, on peräisin hyvin kaupunkimaisista ja urbanisoituneista yhteiskunnista kuten Yhdysvallat. Suomen ja Kanadan tyyppisissä maissa maaseudulla on kuitenkin tärkeä merkitys. Merkittävä osa bruttokansantuotteesta tulee muualta kuin kaupungista."

Talouden perusta ei saa nojata vain kaupunkeihin.

"Jos maaseutu unohdetaan, tyhjiön täyttää joku tai jokin muu. Se voi olla esimerkiksi kansainvälinen yritys. Älyllinen globalisaatio voi olla siirtomaavallan kaltaista toimintaa, jos ei pidä varaansa. Tästä huolimatta kaupungit ovat saaneet uuden roolin. Sitä ei kuitenkaan saa laajentaa liiaksi."

Nationalismi nostaa päätään

Elämme Saulin mukaan mielenkiintoista välivaihetta, ylimenokautta. Tyhjiö on vaarallinen, sillä monella yhteiskunnan alueella vallitsee epävarmuus. Yksi mahdollinen suunta, johon olemme matkalla, on nationalismi.

"Nationalismista on merkkejä monissa muodoissa. Emme voi vielä sanoa, minkälainen nationalismi vie voiton."

Paikalliskulttuurien arvostus on lisääntynyt ympäri Euroopan. Suomessa se näkyy esimerkiksi vahvana kylätoimintana kunnissa ja murrebuumina. Moni ei kuitenkaan ole uskonut nationalismin negatiivisten suuntausten nousun olevan edes mahdollista.

"En usko, että osaamme ennustaa, kuinka pitkälle se etenee. Monessa Euroopan maassa on hallitusvallassa ihmisiä, jotka kuuluvat aikaisemmin fasistisiksi kutsuttuihin puolueisiin. Nyt tapahtuu täsmälleen päinvastoin, kuin aikaisemmin väitettiin. Sanottiin, että kansallisvaltiot kuolevat, nationalismi on kuollut ja kaikki muuttuu globaaliksi. Yhtäkkiä nationalismi palaa takaisin jopa ikävimmissä muodoissaan ja sitä pidetään luonnollisena. Tarvitaan paljon itsekriittisyyttä, että pystyy sanomaan eliitiin olleen väärässä. Yhteiskunta ei menekään siihen suuntaan, johon uskoimme."

Olemmeko sitten oppineet mitään toisen maailmansodan aikuisista tapahtumista?

Vastaavanlaisia kauheuksia tapahtuu parhaillaankin.

"Olemme varmasti, mutta on hyvin vaikea muistaa asioita käytännön tasolla. Taistelemme alitajunnan tasolla, että emme unohtaisi. Se näkyy muun muassa viime aikojen elokuvista ja kirjoista, jotka tuovat nuo ajat mieleen. On viimeiset hetket, ennen kuin menetämme suoran linkin ihmisiin, jotka ovat eläneet juutalaisvainon ajat."

Kapea-alainen osaaminen johtaa lukutaidottomuuteen

Länsimaalaiset ovat koulutetumpia kuin milloinkaan aikaisemmin. Osaaminen on kuitenkin kapea-alaista erikoistumista.

"Erikoistumisen huono puoli on se, että on vaikea puhua laaja-alaisesti, keskustella yhteiskunnallisista asioista yleisellä tasolla. Erityisasiantuntijat lukevat vain oman alansa kirjallisuutta. On jopa epäammattimaista esittää mielipiteitä muulta kuin omalta alaltaan."

Tällä tavoin yhteiskunnasta tulee erityisryhmien yhteiskunta, jossa ollaan lukkiutuneita omiin asemiin ja ryhmiin ja pelätään, että joku kysyy kysymyksen omalta erikoisalueelta.

"Väittäisin, että kaikesta tästä on seurannut eliittiryhmien uudenlaista, funktionaalista lukutaidottomuutta. Pahinta mitä urallasi voi tapahtua, on joutua julkisesti myöntämään, ettei sinulla ole vastausta johonkin. Ei voi sanoa julkisesti, ettei tiedä. Demokratian vahvuus on kuitenkin nimenomaan sitä, että on julkista keskustelua, kyseenalaistamista ja epävarmuutta. On kyettävä elämään myös epävarmoissa totuuksissa. Korporatismi ei hyväksy epävarmuutta, demokratia rakastaa epävarmuutta."

Äänestäminen on vain välimerkki

Alhainen äänestysaktiivisuus ei ole vain suomalainen ongelma. Äänestysprosentit ovat laskeneet myös monissa muissa länsimaissa. Saul ei ihmettele suuntausta.

"Vallassa olevat ihmiset ovat toistaneet jo parinkymmenen vuoden ajan, ettei heillä ei ole paljon valtaa, sillä väistämättömät voimat vallitsevat. Miksi ihmiset sitten äänestäisivät ja osallistuisivat politiikkaan perinteisin keinoin? Jos annamme vallan väistämättömyyden ajatukselle, menemme mukaan samalaiseen passiivisuuteen, joka kahlitsee yksittäisiä kansalaisia."

Itse asiassa äänestäminen on Saulin mielestä vain demokratian toissijainen piirre. Sen edelle menevät keskustelu ja osallistuminen.

"Keskustelu ja osallistuminen luovat demokratian lauseen. Äänestäminen on vain välimerkki."

Nuoret vaikuttavat politiikan ulkopuolelta. Viimeisten kymmenen vuoden aikana on syntynyt tuhansia edustuksellisen demokratian kaltaisia, uusia kansalaisjärjestöjä. Suuntaus ei ole Saulille yllätys.

"Kolmelle nuorten ihmisten sukupolvelle on sanottu, että politiikassa ei ole valtaa, kaikki on väistämätöntä. Miksi siis osallistua, jos asioihin ei voi vaikuttaa perinteisen politiikan sisältä käsin? Nuoret ovat tehneet tiedostamattaan globaalin valinnan ja pysyneet perinteisen politiikan ulkopuolella, kehittäneet rinnakkaisia organisaatioita. Kansalaisjärjestöjen esiinnousua ei osattu ennustaa tässä väistämättömyyksien maailmassa! Näissä organisaatioissa ei uskota, että kaikki on väistämätöntä. Niissä toimii ihmisiä, jotka uskovat, että voimme muuttaa asioita."

John Ralston Saulin mukaan me olemme vaarallisessa vaiheessa: mielipiteen muodostamisen keskus on valtademokratian ulkopuolella, vaikka todellinen valta on sisäpuolella.

"Tällainen vastakkainasettelutilanne ei voi jatkua liian pitkään, ilman että sillä olisi hyvin negatiivinen vaikutus edustuksellisen demokratian toimintaan. Nuoret pitäisi saada vakuuttuneeksi siitä, että asioihin voidaan oikeasti vaikuttaa osallistumalla politiikkaan sisäpuollelta. On paljon uudistusliikkeitä, jotka ovat lähteneet politiikan ulkopuolelta ja jatkuneet sisäpuolella. Ajatellaan esimerkiksi naisliikettä."

On osattava sanoa ei

Kanadalainen esseisti ja kirjalija John Ralston Saul, 56, on erikoistunut historiaan ja politiikkaan. Hänet on listattu sadan tärkeimmän nykyajan ajattelijan ja visionäärin listalle yhdessä muun muassa Vaclak Havelin ja Noam Chomskyn kanssa.

Saul on kirjoittanut parikymmentä kirjaa, joista puolet kaunokirjallisuutta. Hänen viimeisin teoksensa, On Equilibrium - Tasapaino, on kiistanalainen tutkimus siitä, miten saadaan aikaan eettinen yhteiskunta, kuinka ihmiskunta pääsee tasapainoon yksilönä. Saulin tuotantoa ei ole julkaistu suomeksi.

John Ralston Saul vierailee seuraavan kerran Suomessa ensi lokakuussa. Hän seuraa silloin valtiovierailulle saapuvaa puolisoaan, Kanadan kenraalikuvernööriä Adrienne Clarksonia.

Mutta miten meidän lopulta käy, millaiselta tulevaisuus näyttää?

"Olen aika optimistinen tulevaisuuden suhteen. Enhän muuten olisi vaivautunut kirjoittamaan satoja sivuja tekstiä aiheesta ja kävisi luennoimassa. Jos olisin pessimisti, ostaisin viskiä ja makaisin rannalla", Saul nauraa.

Hän näkee erityisen myönteisenä, että alle 30-vuotiaat ovat julkisesti aktiivisia uusissa kansalaisjärjestöissä.

"Se voi tietenkin lähteä väärään suuntaan. Mutta uskon, että passiviinen trendi globaaleja väistämättömyyksiä vastaan on olemassa. Se, mitä todellisuudessa sitten tapahtuu, riippuu meistä kaikista, vähän kohtalosta ja olosuhteista", John Ralston Saul sanoo.

Ihmisten ja kansalaisten voima tulee siitä, että on valta ajatella, esittää kysymyksiä ja asettaa kyseenalaiseksi.

"Kyseenalaistaminen antaa kyvyn olla epälojaali, sanoa ei. Se on kansalaisuuden merkittävä osa. Yhdenmukaisuuteen ajautuminen on marginaalisuutta. Normaalius demokratiassa on olla ei-mukautuvainen, non-konformisti. Jos ajattelee itsestään non-konfromistina, silloin voi aika helposti olla hyväksymättä ajatusta, että kaikki on väistämätöntä."

Teksti: Leena Filpus