Osuustoiminta julistettiin 1980-luvulla menneen maailman ilmentymäksi. Toisin kävi. Rohkeat uudistajat nostivat OP:n ja SOK:n menestyskonsepteiksi. Olisiko kunnilla tästä opittavaa?

Polemiikki kutsui OP-Pohjolan pääjohtajan Reijo Karhisen ja SOK:n pääjohtajan Kuisma Niemelän pohtimaan OP-Pohjolan ja S-kauppaketjun uudistamisen yhtymäkohtia suureen kuntauudistukseen. Voivatko kuntapäättäjät oppia osuustoiminnan rakenneuudistuksista?

Miten suomalaisen yhteiskunnan palvelualat kehittyvät? Kuinka kuntasektori nivoutuu mukaan tähän isoon kuvaan?

Kuisma Niemelä: Elämme kaksinapaisessa tilanteessa. Kansantalous tarvitsee tuottavuuden kasvua ja teollisuus investointeja lisätäkseen tuottavuuttaan. Uudet työpaikat syntyvät kuitenkin jatkossa palvelualoille. Varovaisesti arvioiden voimme puhua noin 200 000 uuden työpaikan syntymisestä lähivuosikymmenien aikana.

Reijo Karhinen: Kunhan palaamme Euroopan talouskriisistä niin sanottuun normaaliin aikaan, Suomessa on edessä työvoimapula. Palveluala kilpailee kunta-alan kanssa samoista osaajista. Kansantalouden kasvun näkökulmasta kaikkia osaajia ei tietenkään voida palkata julkiselle sektorille.

KN: Julkinen sektori joutuu vielä lujasti tehostamaan omaa toimintaansa talouden haasteiden takia. Yksityinen sektori joutuu kovan kilpailun takia arvioimaan toimintatapojaan päivittäin.

RK: Juuri näin. Joka päivä joudumme tuottamaan palvelumme eilistä tehokkaammin. Ellemme siihen kykene, häviämme kilpailun. Tällainen kilpailuelementti puuttuu valitettavasti kuntasektorilta.

Keskiössä asiakas ja palvelukyky

Kuinka S-ketju ja OP-Pohjola ovat uudistaneet palvelukonseptinsa? Miten pitkäjänteisen työn tulosta nykyinen menestys on?

KN: Vuosikymmen on lyhyt aika suuressa rakenneuudistuksessa. Osuuskaupan kvartaali on noin 25 vuotta. Ratkaisevaa on näkemys tavoitteista ja siitä, millaisia resursseja tavoitteiden toteuttaminen vaatii. Tarvitaan paras osaaminen, sitoutumista ja hyvä toimintasuunnitelma. S-ryhmässä palattiin 1980-luvun lopulla alkuperäiseen osuustoiminta-ajatteluun ja katse käännettiin asiakasomistajaan. Noususuunta löytyi sieltä.

RK: OP-Pohjola sai uutta potkua toimintaansa, kun ymmärsimme, että kyse ei ole lopultakaan siitä, kestääkö tase ja vakavaraisuus, vaan siitä, mikä on asiakkaan saama palvelu ja mikä on pankin palvelukyky. Mitä enemmän olemme osanneet katsoa asiakkaaseen ja hänen palveluunsa, sitä paremmin rakennekehitys on edennyt. Vakavaraisimmat pankkimme ovat alkaneet fuusioitua keskenään. Aito kilpailu opettaa uudistamaan ja uudistumaan. Päättäjämme ovat sisäistäneet tämän ajattelun.

KN: S-ryhmässä oli 1980-luvulla yli 200 osuuskauppaa ja tuolloin tavoiteltiin pitkällä aikavälillä 35:tä alueosuuskauppaa. Nyt alueosuuskauppoja on 21. Näin suuressa uudistuksessa tarvitaan talousmaantieteellistä tarkastelua, selkeästi konseptoitua mallia ja palveluiden tuotteistamista. Meillä on tarkat kriteerit sille, millaisella väestöpohjalla esimerkiksi Prisma voi olla toimiva. On selvää, että sen kokoista yksikköä ei voida sijoittaa jokaiseen kuntaan. Ehkä tässä ajattelutavassa olisi kunnille jotakin pureksittavaa.

RK: Suomalaispankit ottivat 1990-luvulla tiikerinloikan tuottavuudessa muun muassa sähköisten palveluiden ansiosta. Tänään meillä ei tulisi kysymykseen, että OP-Pohjola-ryhmään voisi kuulua pankkikonttori, joka ei olisi mukana vain ja ainoastaan yhteisissä tietojärjestelmissä.

KN: Yhteiset tietojärjestelmät ovat kaiken toiminnan perusta meilläkin. Tässä olisi kuntapuolella tehostettavaa. Nyt potilas voi kadota sairaalan tietojärjestelmistä siirtyessään heiluriovien toiselle puolelle toiselle osastolle. Kunnat ja kuntayhtymät ovat käyttäneet tietojärjestelmiin suunnattomasti rahaa ja aikaa, mutta järjestelmät eivät seurustele vieläkään keskenään. Jos tavoitteena on hakea mittakaavaetuja ja keskittää esimerkiksi tukipalveluja isommalle tasolle, on oltava yhteiset tietojärjestelmät. Muutoin uudistus ei etene.

Ketä varten kunta on?

Reijo Karhinen ja Kuisma Niemelä eivät ota kantaa mahdolliseen uuteen kuntakarttaan, kuntien tulevaan lukumäärään tai terveydenhuollon rakenneratkaisuihin. Suurkunta tai maakunta; mahdollisia malleja on monia. Yhden neuvon he päättäjille kuitenkin tarjoavat: käännetään ensin katse kuntien ydintehtävään, palveluihin.

KN: Osuuskauppa on asiakasomistajaansa varten. Ketä varten kunta on? Jos keskiössä halutaan pitää kuntalaisen palvelut, kunnissa olisi syytä paneutua palveluiden tuotteistamiseen ja konseptointiin. Jos uudistukseen käydään palvelut edellä, kaikki muu on alisteista sille ja oikeanlaiset rakenteet löytyvät kyllä.

RK: Enimmillään Suomessa on ollut 1 400 itsenäistä osuuspankkia. Pikapuolin mennään alle 200 pankin, ja palvelumme toimii erinomaisesti. Palvelukyvyn arvioimista peräisin myös kuntapäättäjiltä. Samat vaikuttajat istuvat kuntien valtuustoissa ja pankkiemme elimissä tekemässä päätöksiä. Meillä ratkaisut syntyvät kilpailun pakottamina, kunnissa päätösten tulee syntyä palvelukyvyn pakottamana. Ei saa olla niin, että kuntapuolella palvelukyky pidetään yllä velkaantumalla ja nostamalla veroprosenttia.

Reijo Karhinen ja Kuisma Niemelä sanovat suurten rakenneuudistusten edellyttävän viime kädessä kykyä esittää oikeita kysymyksiä ja rohkeutta vastata niihin rehellisesti. Sillä pääsee kohtuullisen pitkälle.

KN: Kuntauudistus – kuten ei mikään muukaan rakenneuudistus – ei tarkoita pelkästään "leikkaustoimia". Pitää osata myös keskittää resursseja sinne, missä niiden lisäykselle on ilmeisin tarve. Jos päättäjillä on iso kuva edessään, heillä on varmasti näkemys siitä, kuinka paljon ja minkälaisia palveluja kunnassa tarvitaan. Jos kyetään tehostamaan muuta toimintaa, saadaan lisää resursseja hoivapalveluihin.

RK: Ensin pitää keskittää valtakunnan tasolle kaikki ne tukitoiminnot, jotka eivät vaikuta suoraan kuntalaisiin ja heidän saamaansa palveluun. Muun muassa kaikkien kuntien palkka- ja taloushallinnon pitäisi olla keskitetty ja pois peruskuntien käsistä. Jos OP-Pohjola ei olisi keskittänyt tukitoimintojaan, emme olisi näin kilpailukykyisiä.

Kunnat kilpailuun tuloveroprosentilla

Reijo Karhinen ja Kuisma Niemelä ovat huolissaan kuntien taloudellisista näkymistä. Kunta-alan keskustelussa ei lausuta ääneen sanaa "veronmaksaja", vaikka kuntien pitäisi kilpailla keskenään siitä, kuka selviää alhaisimmalla verotuksella. Kuntalaisten pitäisi asettaa päättäjät talous- ja tulosvastuuseen. Jatkuva veroprosentin korottaminen on tuhon tie.

KN: Jos olisin kuntapäättäjä, pyytäisin toimivalta johdolta vaihtoehtoisia laskelmia keskustelun pohjaksi. Millä hinnalla ja millaisella veroprosentilla kykenemme tuottamaan palvelut jonakin määrättynä vuonna? Kuinka investoinnit rahoitetaan: velaksi, veroprosenttia korottamalla vai varautumalla niihin ajoissa? On uskallettava katsoa reilusti valtuustokauden yli vuosikymmenen päähän.

RK: Jatkuvan velkaantumisen ja veroprosentin korottamisen takia osa kunnista uhkaa ajautua Kreikan tielle. Arvostelemme Kreikkaa yli varojen elämisestä ja talouslukujen kaunistelusta, mutta suljemme silmämme samalta ilmiöltä kunnissamme. Nykyinen rahoitusmalli ei haasta kuntia parantamaan talouttaan. Osana kuntauudistusta kunnille pitäisi saada toimiva reittausjärjestelmä. Lainarahan hinnan tulisi määräytyä kunnan taloustilanteen mukaan. Tällainen käytäntö loisi toimivan "velkakaton", koska reittaus pakottaisi kunnat tasapainottamaan taloutensa. Tarvittaisiin ulkopuolinen, riippumaton reittaaja, joka kävisi kaikki kunnat läpi.

KN: Kuntien pitää asettaa selkeät tavoitteet ja tehdä ne päätökset, jotka tietyn verotus- ja kustannustason saavuttamiseksi tarvitaan. Kuntafuusio on yksi väline palveluista suoriutumiseksi. Ratkaisevaa on, mitä rajojen sisällä tehdään.