Professori Pentti Meklin: Haasteena kaksi kuntataloutta

Eeva-Liisa Hynynen | Luettu 909 kertaa - 4 kommenttia

Kuntauudistuksen tavoitteena on taloudellisesti vahvat ja elinvoimaiset peruskunnat, jotka suoriutuvat itsellisesti palveluistaan. Mutta pelastetaanko talous ja palvelut uudella kuntakartalla?

Keskustelu kuntaliitoksista on ollut raflaavaa. Sitä suurempi onni kuntalaisia odottaa, mitä vähemmän ja suurempia kuntia kartalle jää. Toisessa ääripäässä keskustelijat eivät näe kuntaliitosten tuovan minkäänlaisia hyötyjä. Pieni on toimivaa ja kaunista loppuun asti.

Mutta mitä tiedämme tutkitusti kuntaliitosten ja kuntatalouden välisistä kytköksistä? Tampereen yliopiston kunnallistalouden emeritusprofessori Pentti Meklinin mukaan kuntauudistuksen ja kuntatalouden sidos on paljon monimutkaisempi ja tulosten aikaansaaminen työläämpää kuin kuntauudistuksen myyntipuheissa meille annetaan ymmärtää.

Pentti Meklin painottaa, että Suomessa alueelliset erot ovat niin suuria, ettei uudistusta voida toteuttaa yhdellä sapluunalla.

Kuntien erilaistumisessa on koko kuntauudistukseen liittyvän ongelman ydin. Kuntauudistuksen luvataan pelastavan palvelut, mutta Meklinin mukaan kaupunkiseuduilla haasteena ei edes ole palveluiden pelastaminen.

– Tampereen, Turun, Oulun, Jyväskylän ja Lahden kaltaiset kaupunkiseudut suoriutuvat kyllä palveluistaan. Ei kehyskunnille voida perustella kuntaliitosten tarvetta palveluiden pelastamisella ja parantamisella, kun tuskin palvelut paranevat liitoksissa keskuskaupunkeihin. Kysymys on kaupunkiseutujen elinvoimasta ja kilpailukyvystä, Meklin tähdentää.

Kaupunkiseutujen kuntien tulisi kyetä huolehtimaan talouskasvun yhtälöstä, jotta syntyy uutta työtä ja verotulot kasvavat, ja että palveluyhteiskunnalle syntyy jaettavaa.

– Kilpailukyvyn kasvattamisessa keskeisiä haasteita ovat elinkeinopolitiikka, maankäyttö sekä liikenteeseen, infraan ja muihin investointeihin liittyvät kysymykset. Kaupunkiseuduilla kuntatalouden haasteena on ennen kaikkea tulopuolen kehittäminen, siis "tulotalous", Meklin kiteyttää.

Syrjäkuntien haasteena menotalous

Haaste kaupunkiseutujen ulkopuolisessa kunta-Suomessa on täysin päinvastainen.

– Kun kasvun elementtejä ei ole, syrjäalueiden kunnissa pyritään suoriutumaan palveluista valtionosuuksien ja hiipuvien verotulojen varassa. Pääpaino on siis kunnan menojen hillinnässä eli "menotaloudessa", Pentti Meklin summaa.

Jotta kuntauudistukseen saataisiin osumatarkkuutta, Meklinin mukaan on tarpeen tunnistaa eriytynyt kuntatalous.

– Nythän kuntataloudesta puhutaan ikään kuin "yhtenä könttänä". Vaikka kunnat velkaantuvat, jotkut kunnat kestävät velkaantumista paremmin kuin toiset.

Meklin katsoo, että uudistuksen tähtäin pitäisi suunnata kaupunkiseuduilla siihen kysymykseen, kuinka elinvoima turvataan.

– Ellei kyseeseen tule kuntaliitos, kuinka maankäytön, investointien ja elinkeinopolitiikan kysymykset hoidetaan yhdessä vastuullisesti?

Palveluiden kanssa kipuilevien kuntien tilanne tulee ottaa erikseen huomioon.

– Kahden köyhän kunnan liitoksesta ei synny vahvaa ja elinvoimaista kuntaa. Jos ajatuksena on turvata kuntalaisten palvelut, kuntarajojen siirtelemisestä ei saada suuria säästöjä. On aivan aiheellinen kysymys, miten palvelut turvataan tällaisilla alueilla? En pitäisi lainkaan huonona Kainuun kokeilun kaltaisia ratkaisuja harvaan asutuilla alueilla, Meklin sanoo.

Kuntatalous upotetaan tehtäväkuormalla

Professori Pentti Meklin arvioi, että kuntatalouden peruskorjaamiseen ei ole tarjolla ihmekonsteja.

– Valtionosuusjärjestelmää voidaan fiksata jonkin verran, mutta kovin suuriin muutoksiin on tuskin varaa. Jos

haluamme turvata kansalaisten palvelut kaikkialla maassa, tasausjärjestelmä tarvitaan.

Kuntien tuloveroprosentit voivat joustaa vielä ylöspäin, mutta eivät kohtuuttomasti. Meklin muistuttaa, että todellinen, efektiivinen tuloveroprosentti on nykyisin keskimäärin noin viisi prosenttiyksikköä alhaisempi monien verovähennysten vuoksi.

– Veroprosentin raja tulee vastaan jossakin 25 prosentin paikkeilla. Myös kuntien velkaantumisella on rajansa. On syytä ryhtyä toimiin, jos kunnalla menisi velkojen kattamiseen puolet vuoden käyttötuloista.

Paljonko rakenneuudistuksilla saadaan aikaan kuntatalouden tasapainottamiseksi?

– Toki jotakin, mutta kuntaliitokset eivät tätä isoa yhtälöä ratkaise, jos tarkoitus on kuitenkin turvata palvelut.

Viime kädessä kysymys on siitä, kuinka suuri tehtäväkuorma kuntien vastuulla on. Kuntatalous on kiinnitetty velvoitteilla. Jos kunnille edelleen säädetään uusia tehtäviä, on riski, että kuntatalous upotetaan hyvillä aikomuksilla.

Kuntatalous voidaan upottaa myös sulkemalla silmät kuntien kasvavalta tulorahoitusvajeelta. Pentti Meklin muistuttaa, että yksi ilmeinen ongelma kuntien taloudellisen tilanteen tulkinnassa liittyy kuntien tuloslaskelmiin.

Kuntien poistokäytäntöjen takia osalla kunnista tuloslaskelma kertoo ylijäämistä, joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä kunnan kassavarojen kanssa.

– Kuntatalous saattaa näyttää ylijäämäiseltä, vaikka todellisuudessa kunta velkaantuu rajusti ja joutuu samalla korottamaan veroprosenttiaan. Päättäjien on syytä olla hereillä kunnan talouden todellisesta tilanteesta, ettei isoja päätöksiä tehdä liian valoisien uskomusten varassa.

Kirjoita uusi kommentti

Kommentit

Ahti Puumalainen, seniori Sotkamosta | 06-02-2012

Pitkän kj-urani aikana pidin johtavana ajatuksena, että menotaloutta voidaan hillitä ja painopistetta uudelleen kohdentamalla voidaan saada aikaan myönteisiä kehitysimpulsseja. Pienenä esimerkiksi lakkauttamalla koulu ja järjestämällä opetus toisaalla saatiin lisää resursseja koko opetustoimeen. Tiettyyn rajaan saakka jokaisella on kunnalla on taloudessaan liikkumavaraa, jos asiat otetaan ns omiksi ja niitä uskalletaan kaksi käsin hoitaa.

Olen myös vuosien varrella mm HS mielipidesivuilla peräänkuuluttanut tarvetta arvoida vuosikymmenien varrella vähän kerrallaan päätettyjen hyvinvointipalvelujen ja muiden velvoitteiden taakkaa tämän päivän olosuhteiden valossa ja niiden karsimista talouden tasapainon turvaamiseksi. Se mikä oli vuosikymmeniä sitten olennaista, ei sitä välttämättä ole enää, mutta kovin harvoista asioista päättäjät ovat olleet valmiit luopumaan. Sanalla leikkauslista suulainkin politiikko on siirtynyt keskustelusta sivuun. Lumipalo on kasvanut, ja pian se ei ole kenenkään hallittavissa, sitä kuvaa kuntien taloudellinen kehitys.

Hyvinvointiyhteiskunta on hyvä vain siihen saakka, kun se palvelutuotannostaan suoriutuu. Nyt ei enää suoriuduta, ja siksi palvelut on priorisoitava uudelleen ja lista katkeaa sillä kohti, missä rahat loppuvat. Myös kuntalaisten nykyisellä tulotasolla voidaan ongelmitta lisätä ihmisten omavastuuta sekä palveluista että niiden kustannuksista. Kun kaikkeen hyvään yhteiskunnankaan rahkeet eivät riitä, sen on keskityttävä vain ydinpalveluihin.

Jo vuosia sitten tulin kirjoittaneeksi, että vaikka koko Suomi olisi yhtä kuntaa, sillä ei kuntakentän tulot vähääkään lisäänny eikä palveluvelvoitteet vähene. Olen samaa mieltä edelleen, ja siksi sen kaltainen kuntauudistus kuin nyt karttapeleinä ollaan tekemässä, ei mielestäni ole ratkaisu entisenlaisen hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseen. Kuten Meklin toteaa, kunnat eri puolella Suomea toimivat hyvin erilaisissa olosuhteissa ja niiden elämisen reunaehdot poikkeavat toisistaan, mutta kaikkia niitä vaivaa sama tauti; nykyisitä velvoitteistaan ne suoriutuvat päivä päivältä huonommin ja huonommin. Korttipakan jakaminen uudelleen ei ole asian ratkaisu, vaan on sovittava uudet pelisäännöt, eli ensin sovittava, mistä kaikesta kunnan tulee suoriutua ja katsoa vasta sitten, kuinka suoriutuvat kunnat kaikkialle Suomeen saadaan synnytettyä.

Kansallinen hyvinvointi on yhteisvastuuasia. Se edellyttää toimivaa rahoitusjärjestelmää ja jokaisen kunnan tasavertaisia toimintaedellytyksiä. Kun nämä ovat kunnossa, vasta sen jälkeen on karttojen katselun aika.

Meklin sanoo ettei talouden pelastamiseen ole ihmekonsteja. Juuri siksi kuntien tehtävät ja rahoitusjärjestelmä on avattava läpikotaisin, ja luotava sellainen kansalainen-kunta-valtio-hyvinvointiyhteiskunta suhde, ettei sen toteuttamiseen tarvitse hakea ihmekonsteja, vaan kaikilla kansalaisilla on luontaiset edellytykset kaikkialla Suomessa hyvään elämään.

Ja lopuksi.Poliitikoilla ja monilla maailmanparantajilla on hyvin väheksyvä suhde taloudenhoitoon ja talouden tasapainovaatimuksiin aina silloin kun puhutaan olemassa oleviin palveluihin kajoamisesta. Hyvää on kiva jakaa, kunhan joku toinen sen maksaa. Samanaikaisesti samat tahot puhuvat mielellään kestävästä kehityksestä. Hyvinvointipalveluissa ja kuntien toiminnassa kestävää kehitystä mitataan ensikädessä rahalla; jos talous ei ole kohtuudella tasapainossa ja menotaloudesta ei jatkuvasti selviydytä käytettävissä olevilla tuloilla, edessä on lyhyemmällä taikka pidemmällä aikavälillä järjestelmän romahtaminen. Kuka sitä haluaa???

Kirsti Sala-Kallio | 28-11-2011

-Nykyisessä tilanteessa, kun kuntaliitoksella pienempien Tampereen ympäristökuntien tulisi tyytyä Tampereen sananvaltaan pelkällä tamperelaisten äänten enemmistöllä siinä uudessa valtuustossa, liittyminen Tampereeseen ei tule saamaan kannatusta.
-Nokialla on oman kunnan alueella niin hyvät palvelut, ettei ole mitään syytä lähteä niitä Tampereelta hakemaan. Paitsi infrastruktuuri, eli bussi- ja rautatieyhteydet, lentoyhteyksistä puhumattakaan, eivät ole aina sopivia, etenkään työssäkäyville, tällä Tampereen ympäristöalueella.
-Siis kuntien yhteistyö on tärkeää nykyisessä tilanteessa. Jos liittymisiin pakotetaan, tulee kuntien äänivalta keskinäisissä neuvotteluissa ja päätöstentekotilanteissa muuttaa selaiseksi, ettei Tampere aina torppaisi muiden tarpeita ja maksattaisi omia kulujansa meillä muilla.

Jaakko Pitkänen, Pirkkala | 28-11-2011

Kuntauudistus ei ole erikoisalaani, mutta keskustelen kansalaisena kuntatutkijoiden kanssa. Koen niin, että olen vuorovaikutuksessa kuntatutkijoiden kanssa.

Pentin avaus on erinomainen. Prof. Aimo Ryynäsen kannanotot kuntien itsehallinnosta ovat kolahtaneet minuun.

Erityinen toiveeni olisi, että kuntatutkijat tulisivat ulos koloistaan keskustelemaan SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN SUURESTA KUNTAUUDISTUKSESTA.

Jaakko Pitkänen
Pirkkala, HT, FM

Anni Jäntti | 28-11-2011

Pentti osuu asian ytimeen, jälleen kerran. Kuntauudistuksessa kaivataan kuntien erilaisuuden huomioimista. Samoin on selvennettävä, mihin ongelmiin uudistuksella haetaan ratkaisuja. Kuten Pentti toteaa, erilaisissa kunnissa on erilaisia ongelmia, joihin luonnollisesti tarvitaan erilaisia ratkaisuja. Kiinnostava on Pentin jaottelu tulo- ja menotalouden kanssa kamppailevista kunnista. Nämä kaikki vaikuttavat siihen, minkälaisella uudistuksella mihinkin ongelmiin voidaan ratkaisuja löytää. Monenlaisten samanaikaisten rinnakkaisten todellisuuksien vallitessa yksi malli ei riitä.