KUNTAYHTYMÄT MUKAAN KUNTAUUDISTUKSEEN

Luettu 562 kertaa - 1 kommentti

Jos halutaan tehokkuutta, säästöjä ja turvalliset palvelut, on tulevaisuuden malli rakennettava riittävän vahvaksi ja ihmisläheiseksi. Pelkästään kuntaliitoksin se ei onnistu. Tällaisen johtopäätöksen voi vetää asiantuntijakirjoituksista juuri julkaistussa Polemia -sarjan kirjassa Kuntayhtymä pelastaa?

On kaksi perustapaa edetä. Tehdään kuntaliitoksia, mutta keskeiset palvelut organisoidaan maakunnittain yhdessä tai useammassa kuntayhtymässä. Toinen tapa on muodostaa maahan noin kaksikymmentä kuntaa ja järjestää lähidemokratia nykyisten tai siitä pienemmän kuntamäärän kanssa. Myös valtakunnallisia tapoja järjestää erityisesti terveyspalvelut on harkittava.

Tulevaisuuden kuntayhtymät voisivat olla haluttaessa kansalaisten suorassa ohjauksessa. Rahoitusmallejakin voidaan kehittää niin, että omistajaohjaus paranee nykyisestä.

Selvästi on näyttöjä siitä, että palvelujen organisoiminen maakunnittain tai muuten riittävän laajelle alueelle tuo merkittäviä etuja. Se on hyvä ottaa suunnaksi keskeisenä osana kuntauudistusta. Samalla voidaan vähentää kuntayhtymien määrää.

Kuntayhtymiä on kehitettävä jo saatujen kokemusten ja näyttöjen perusteella. Tärkeätä on, että terveydenhuolto, siihen läheisesti kuuluva sosiaalitoimi ja erikoissairaanhoito ovat samalla järjestäjällä.

Kainuun mallista ja Etelä-Karjalan maakunnan kattavassa sosiaali-ja terveyspiiristä ovat hyvät näytöt. Molemmissa on menot saatu selvästi maan keskiarvon alapuolelle. Myös laatua on parannettu ilman palveluverkon merkittävää karsimista. Muualtakin löytyy hyviä esimerkkejä.

Laaja-alueiset ammatillisen koulutuksen kuntayhtymät voisivat ottaa hoitaakseen myös lukiokoulutuksen. Näin voidaan varmistaa koulutuksen alueellista yhdenvertaisuutta ja parantaa koulutuksen vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta.

Kansantaloutemme pärjäämisen ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta ydinasia on tulevaisuuden palvelujärjestelmä. Nyt se on kuntien ja kuntayhtymien harteilla. Sosiaali-, terveys- ja sivistysmenot vievät 70-80 prosenttia kuntien menoista. Niistä vastaavat suurelta osin kuntayhtymät. Kuntayhtymissä työskentelee 120 000 ihmistä ja ne pyörittävät 12 miljardin euron rahapottia.

Lisätietoja: Antti Mykkänen, 0400-570087.

Kommentit

Hannu Kallunki | 20-01-2012

Kuntauudistus ei lähde tyhjältä pöydältä - toivottavasti. Uudistus- ja kehittämistyötä on tehty Paras-lain pohjalta kaikesta kritiikistä huolimatta tosissaan ja määrätietoisesti eri puolilla Suomea. Sosiaali- ja terveydenhuolto ei rakennu enää pienten kuntien varaan, vaan pääosin palvelut hoidetaan erilaisissa yhteistoiminta-alueissa kuntayhtyminä tai isäntäkuntamallilla. Vaikka näitä järjestelyjä on usein loukkaavasti kutsuttu hallinnollisiksi himmeleiksi, toimii ne pääsääntöisesti hyvin ja jatkuvasti parempaa tehokkuutta tavoitellen. Kuntayhtymät toimivat kuntien omistuksessa ja ohjauksessa ja ainakin pienemmissä kuntayhtymissä omistajan ääni kuuluu vähintäänkin yhtä voimakkaana kuin peruskunnissa sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Ongelmana on palvelutarpeiden ja lainsäädännön asettamien velvoitteiden sekä voimavarojen välinen ristiriita. Kuntien voimavarat eivät riitä kasvavan palvelutarpeen aiheuttaman palvelutuotannon rahoittamiseen sen enempää yksin kuin yhdessäkään. Kuntauudistus siten toteutettuna, että rakennetaan isompia kuntia, ei ratkaise resurssipulaa eikä kuntien rahoitusongelmia. Tarvitaan kuntien tehtävien ja velvoitteiden uudelleen arviointia. Vallalla tuntuu olevan jonkinlainen kuntien kuriin paneminen erilaisin valvontamenetelmin ajatuksella, että jos kuntia ei valvota, ne saattavat tehdä mitä vain. Kuntauudistuksen yksi lähtökohta voisi ollakin palauttaa luottamus kunnalliseen demokratiaan ja kuntien kykyyn huolehtia väestönsä palvelutarpeista. Kuntayhtymät ovat yksi toimiva tapa huolehtia kuntien yhteistyössä jäjestämistä palveluista ja se malli soveltuu myös sosiaali- ja terveydenhuoltoon.