Unto Murto | 14-02-2012

1. Rautavaaran kunta esittää valtiovarainministeriön kunnallishallinnon rakennetyöryhmäl-
le, että kaikille maamme puitelain 5 §:n kunnille eli pitkien välimatkojen ja harvaanasutuille kunnille tulee laatia erillisohjelma, jolla turvataan lähipalvelut myös pitkien etäisyyksien olosuhteissa. Erillisohjelmaa tehdään pääkaupunkiseudun kunnille (metropolialue).

2. PARAS-puitelain keskeisin tavoite on turvata palvelujen saatavuus ja saavutettavuus. Puitelaissa on määritelty 5 §:ssä säännöksen mukai-siksi pitkien etäisyyksien kunniksi 28 kuntaa, joista kolme (3) kuntaa on myös saaristokuntia.

Ahti Puumalainen, seniori Sotkamosta | 09-02-2012

Mielelläni näkisin niin, ettei kuntayhtymät ole sittenkään suuri ongelma, jos ne ovat järkevällä tavalla kanava kuntien yhteistyölle. Järkevällä tarkoitan sitä, että yhtymän toimiala on selkeä (esim perusterveydenhuolto, toisen asteen koulutus, erikoisairaanhoito) ja jäsenkuntina on kunnat, jotka vapaaehtoisuuden pohjalta ovat halunneet mukaan vastatakseen näin kunnalleen kuuluvista velvollisuuksista. Näin kanavoitu yhteistoiminta antaa elintilaa pienillekin kunnille, eikä yhdenkään kunnan asukkaat putoa peruspalvelujen ulkopuolelle. Kuitenkin kunnalle jää edelleen paljon tehtävää muiden palvelujen, asumisen,peruskoulutuksen, sosiaalipalvelujen, kunnallistekniikan, demokratian ja kansalaisvaikuttamisen alueilla, eikä kunnan koko kasva luonnottoman suureksi ihmisten elinpiiriä ajatellen.

Toki kuntayhtymän vaihtoehto on ostopalvelut toiselta kunnalta, mutta kuntayhtymä lienee demokraattisempi organisaatio, jossa jokainen jäsenkunta saa mahdollisuuden vaikuttaa kuntayhtymän toiminnan onnistumiseen.

Maakuntahallinnon vaarana on muodostua koko maailmaa syleileväksi organisaatioksi, jossa taloudellinen kokonaisvastuu ja substanssiosaaminen hukkuu organisaation suuruuteen; siihenhän Kainuun hallintokokeilunkin talous näyttää sortuvan, kun alijäämiksi kerrotaan jo 20 miljoonaa euroa. Se lasku siirtyy kunnille. On myös muistettava, että maakuntahallinto joutuu myös valtion ohjauksen alaiseksi, ja silloin roolit menevät sekaisin; onko maakuntahallinto osa valtion hallinto-koneistoa vai kunnallishallintoon yksinomaisesti laskettava kuntien yhteistoiminta-organisaatio.

Jos maakunnista/ maakuntahallinnosta tehdään väliporras, se on taas uusi hallintotaso ja käytännössä Ely-keskusten rinnalla aivan tarpeetonta uutta väliportaan hallintoa. Eikö jo Ely-keskusten muodostaminen ole osoitus, kuinka kasvottomaksi, kaukaiseksi ja näkymättömäksi valtion väliportaan ja myös paikallishallinto on muuttunut. Sitä samaako nyt halutaan kunnallishallinnolta?

Suomalainen kunta on erinomainen tapa toteuttaa hyvinvointiyhteiskuntaa, kunhan niistä ei tehdä sellaisia mammutteja, joissa vallan keskittyminen turvaa vain keskusalueiden palvelut.

Kaupunkineuvos Mannisen näkemykseen siitä, ettei suurkunta ole ratkaisu peruspalvelujen turvaamiseen, on äärettömän helppo yhtyä. Mielestäni ratkaisua on haettava palvelujen uudelleen arvioinnilla ja nykyista paremmalla taloudellisella kansallisella yhteisvastuulla. Kuntien määrän pakonomainen vähentäminen ei ole positiivinen vastaus mihinkään kysymykseen.