Paula Lehtomäen (kesk.) mielestä kunnilla on ratkaiseva rooli ilmastotalkoissa. Energiatehokkuuden parantaminen sekä toimintatapojen muuttaminen ovat ehdoton edellytys sille, että Suomessa päästään EU-tasolla asetettuihin tavoitteisiin.

Energian tuotantotapojen vaikutus kasvihuonepäästöjemme määrään on ratkaiseva. Siksi kunnilla on energian tuottajina ja kuluttajina merkittävä rooli ilmastokysymyksissä, ympäristöministeri Paula Lehtomäki toteaa.

Hän korostaa kuntien ohjaavaa tehtävää.

– Hyvin merkittävä vaikutus on esimerkiksi kaavoituksella, jonka avulla pystytään vähentämään kuntalaisten liikkumista.

Lehtomäen mielestä kunnissa on mielletty näiden merkitys ilmastonmuutoksen ja hiilijalanjäljen pienetämisessä. Esimerkiksi hän mainitsee viiden kunnan aloittaman hiilivapaa kunta -hankkeen ja Helsingin kaupunginvaltuuston roolin Helsingin Energian suunnitelmien ohjaamisessa.

Lehtomäki muistuttaa, että kuntien tulee entistä aktiivisemmin valvoa rakennustensa energiatasoja.

– Julkisten rakennusten lämpötilaa ei tule pitää liian korkealla. Lisäksi tulee lämmittää vain sisäilmaa, ei harakoita.

Kestävät hankinnat etusijalla

Valtioneuvosto hyväksyi huhtikuussa periaatepäätöksen kestävien hankintojen tekemisestä julkisella sektorilla. Sen tavoitteena on vähentää julkisen sektorin ympäristökuormitusta ja ilmastovaikutuksia. Tavoitteet velvoittavat valtion keskushallintoa; kunnille ja valtionyhtiöille ne ovat suosituksia. Periaatepäätöksessä puhutaan suurista summista, sillä valtio ja kunnat tekevät vuosittain hankintoja 27 miljardin arvosta.

Paula Lehtomäen mukaan periaatepäätös on hyvinkin konkreettinen, ja siinä annetaan selkeitä toimintaohjeita esimerkiksi hankittavien autojen päästötasosta. Hänestä olisi suotavaa, että myös kunnat ottaisivat periaatepäätöksen käyttöön.
Lehtomäki korostaa periaatepäätöksen vaikutusta ympäristöteknologian kehitykselle.

– Kun julkisella sektorilla hankintakriteereissä kiinnitetään entistä enemmän huomiota ympäristövaikutuksiin, palvelujen ja tuotteiden tarjoajat alkavat tuottamaan lisää kestävän kehityksen periaatteiden mukaisia tuotteita.

Tämä helpottaa tavallisten kansalaisten valintoja.

– Lisäksi kotimarkkinoiden imu ja veto antavat ponnahduslaudan kansainväliselle menestykselle, Lehtomäki miettii.

Lehtomäen mielestä kunnissa säästöajatus voisi lähteä liikkeelle ekoviraston ajatuksesta, jossa ensimmäisiä askelia on pyrkimys paperittomaan toimistoon.

– Aina ei ole kyse siitä, että ostetaan jokin uusi tuote tai palvelu, vaan kyse on myös toimintatapojen muutoksesta, ympäristöministeri korostaa.

Toimintatapojen muutosta voidaan tavoitella myös esimerkiksi kokouskäytännöissä. Turhaa matkustamista voidaan Lehtomäen mukaan vähentää myös kuntatasolla.

– Entistä enemmän tulee hyödyntää etäneuvotteluja. Aina ei tarvitse mennä naapurikuntaan.

Lehtomäki kertoo saaneensa viestejä, joiden mukaan läheskään kaikissa julkisen sektorin virastoissa ei seurata energiankulutuksen tasoa.

– Tällöin ei myöskään pystytä tekemään energiansäästötoimia.

Joukkoliikennettä suosittava

Paula Lehtomäki muistuttaa, että Suomelle asetetut päästötavoitteet ovat osa eurooppalaista lainsäädäntöä. Nämä tavoitteet jakautuvat kahtia; eurooppalaisen päästökaupan piirissä olevaan teollisuuteen ja energian tuotantoon sekä päästökaupan ulkopuoliseen sektoriin, kuten asumiseen ja liikenteeseen.

Valmisteilla olevassa tulevaisuusselonteossa lähdetään Lehtomäen mukaan siitä, että liikenne on lähes täysin päästötöntä vuonna 2050. Lisäksi valtioneuvoston ilmasto- ja energiastrategiassa pyritään vuoteen 2020 mennessä hiilidioksidittomaan sähkön tuotantoon. Tähän päästään fossiilisia polttoaineita käyttävien sähkölaitosten alasajolla ja tuntuvalla uusiutuvien energiavarojen hyödyntämisellä. Kokonaisuuteen kuuluu myös ydinvoiman tuotannon lisääminen.

– Lisäksi kotitalousvähennyksillä pyritään siihen, että myös omakotiasujat vaihtaisivat parempaan lämmitysmuotoon, Lehtomäki toteaa ja jatkaa:

– Valtion periaatepäätökseen sisältyy myös se, että valtion tulee asuntotuotannossaan hyödyntää ensin matalaenergiataloja ja pitkällä aikavälillä passiivienergiataloja.

Euroopan pyrkiessä pienentämään kasvihuonepäästöjensä määrää, esimerkiksi Kiinassa hiilivoiman käyttö kasvaa. Euroopan osuus nykyisistä hiilidioksipäästöistä on 12–14 prosentin luokkaa, ja vaikka Eurooppa saisi lopetettua hiilidioksipäästönsä kokonaan, ilmastomuutosongelmaa ei saada ratkaistua.

– On kuitenkin selvää, että ongelma ei myöskään ratkea ilman Euroopan unionia. Kehittyvät maat odottavat, että rikkaat teollisuusmaat tekevät oman osuutensa.

BKT ei enää riitä

Paula Lehtomäki toteaa, että ilmastonmuutoksen lisäksi maailmassa eletään luonnonvarojen jatkuvan liikakäytön kriisiä. Niin sanottua ylikulutuspäivää, jolloin kyseisen vuoden luonnonvaravarastot on käytetty, vietetään joka vuosi aikaisemmin. Lehtomäki kritisoikin bruttokansantuotteen käyttämistä hyvinvoinnin mittarina, koska se ei ota huomioon ekologisia ja sosiaalisia kustannuksia.

– BKT ei heijasta riittävästi esimerkiksi luonnonvarojen käyttöä ja sitä, mikä valtion talouskehityksen kestävyyden ja kokonaishyvinvoinnin aste on.

Hallituksen tulevaisuusselonteossa onkin mainittu esimerkkinä uusi aidon kehityksen indikaattori GPI (Genuine Progress Indicator), joka ottaa huomioon muun muassa kodin, lastenhuollon ja vapaaehtoistyön arvon sekä liikenneonnettomuuksien, rikollisuuksien ja saastumisen tuomat kustannukset ja haittavaikutukset.

– Nyt pitäisi taloudellisessa ajattelussa nähdä, että elämme luonnonvarojen osalta kasvavaa niukkuutta. Tämä ei tarkoita pelkästään raaka-aineiden vähenemistä, vaan luonnon tarjoamien ekosysteemien niukkuutta. Puhtaan veden kaltaisille arvoille ei ajattelussamme ole hyvää hintaa.

Samalla hän kuitenkin korostaa, ettei kestävä kehitys ole talouskasvua vastaan.

– Suomessa tarvitaan talouskasvua, jotta hyvinvointiyhteiskuntaa voidaan kehittää ja globaalisti tarvitaan talouskasvua, jotta saadaan köyhät pois köyhyydestä. Talouskasvun pitää kuitenkin tapahtua nykyistä kestävämmin. Vähemmästä pitää saada enemmän irti.

Jätehierarkia lakiin

Jätehuollossa pyörii erittäin suuria taloudellisia intressejä, minkä vuoksi käynnissä oleva jätelain kokonaisuudistus on herättänyt suurta kiinnostusta. Lakiuudistuksen yksi kiistanalaisimmista kohdista on yhteiskuntajätehuollon vastuunjako.

Lopullista ratkaisua kuntien ja yksityisten toimijoiden vastuista ei ole vielä tehty, mutta päätöksentekoa ohjaa Lehtomäen mukaan kahden tavoitteen toteutuminen: yhteiskuntajätehuollon tulee olla tavalliselle ihmiselle mahdollisimman helppoa ja tosaalta koko ketjun tulee olla toimiva ja tehokas: jätteen vieminen kaatopaikalle on vasta viimeinen vaihtoehto. Ympäristöministeri toteaakin, että jätehierarkia – jätteen synnyn ehkäisy, kierrätys ja kaatopaikkajätteen määrän vähentäminen – otetaan nyt myös lakitekstiin.

Ympäristöministerin mukaan yhteiskuntajätteiden kierrätystä voidaan yhä tehostaa.

– Jätelajit ovat rahanarvoista tavaraa. Monet aikaisemmin jätteeksi luokitellut tavarat ovat nyt raaka-ainetta. Jätelaissa pyritään tuomaan jäte–raaka-aine–sivutuote -käsitteiden määrittely nykyaikaiselle tasolle.

Paula Lehtomäki ei silti usko, että tulevaisuudessakaan ihan kaikkea jätettä pystytään hyödyntämään.