Paras-hanke on lisännyt keskustelua kunta- ja palvelusektorin uudistamisesta. Mutta vähälle huomiolle on jäänyt maaseudulla asuvien palvelujen saatavuus ja siinä tapahtuvat muutokset. Tuoreessa tutkimuksessa Joensuun yliopiston tutkijat arvioivat, että kuntaliitokset lisäävät liikkumista maaseudulla.

Kuntaliitosten ja kuntayhteistyön vaikutuksia palveluihin ja liikkumiseen käsitellään erikoistutkija Ilkka Lehtolan tutkimuksessa ”Matka maalta markettiin. Liikkuminen ja palvelujen muutos itäsuomalaisella maaseudulla.” Tutkimuksen kohteena on neljä itäsuomalaista maaseutumaista aluetta: Juankoski, Outokumpu, Tuupovaara ja Kangaslampi. Lisäksi asukkaiden liikkumista ja palvelujen käyttöä kuvataan kuuden tapauskertomuksen avulla.

Tutkimus on tehty Joensuun yliopistossa ja julkaistu sarjassa Tiehallinnon selvityksiä 25/2008. Tutkimuksen ovat rahoittaneet Kunnallisalan kehittämissäätiö (KAKS) ja Tiehallinto.

Pdf-julkaisu: http://alk.tiehallinto.fi/julkaisut/pdf2/3201104-v-matka_maalta_markettiin.pdf

Perinteiset kuntaliitokset saavat lähivuosina rinnalleen uudenlaisia liitos- ja yhteistoimintamuotoja, mikäli kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoitteet toteutuvat. Palvelujen tuottaminen entistä kustannustehokkaammin saattaa tarkoittaa kunnallisten palvelujen keskittämistä ja karsimista. Kunnat ja niiden palvelurakenteet tulevat erilaistumaan, ja yhdyskuntarakenteellisesti kunnat ja yhteistoiminta-alueet ovat entistä moninapaisempia.

Tutkimus osoittaa, että kuntaliitokset lisäävät työtehtäviin liittyvää liikennettä. Entisissä kuntakeskuksissa työskentelee kuntien palveluksessa lukuisia henkilöitä, joiden työn luonne on muuttunut entistä liikkuvaisemmaksi. Uusi kunta on pinta-alaltaan entistä suurempi, ja sisäiset välimatka ovat pidentyneet. Kokouksia, palavereja ja tapaamisia on yhä enemmän uudessa kuntakeskuksessa.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa kuntien välinen yhteistyö lisääntyy. Osa kunnista yhdistää palvelunsa, osa palveluista tullaan tuottamaan liikelaitoksissa. Arviot vaikutuksista ovat ristiriitaisia. Sosiaali- ja terveystoimen yhdistäminen voi parantaa palvelujen laatua ja laajentaa asiakkaiden valinnanmahdollisuuksia. Henkilökunnalla on paremmat mahdollisuudet erikoistua, mutta samalla henkilökunnan liikkuminen eri toimipisteiden välillä voi lisääntyä. Liikelaitosmallissa terveydenhuollon potilaiden matkat saattavat pidentyä, koska vuodepaikkoja ja lääkäripäivystystä ei ole välttämättä saatavissa jokaisessa kunnassa.

Oppilasmäärien pienentyminen pakottaa yhdistämään kouluja. Monissa vierekkäisissä kunnissa on päätetty yhdistää peruskoulun yläluokkien opetus. Tutkimuksessa esitetään esimerkkejä, kuinka yläkoulujen yhdistäminen lisää oppilaiden koulukuljetuksia pienten kuntakeskusten välillä. Koulumatkojen pituus kasvaa etenkin kuntien reuna-alueilla asuvilla koululaisilla.

Pienten kirkonkylien ja entisten kuntakeskusten palvelut ovat yksipuolistuneet. Etenkin kuntien reuna-alueilla asuvat kuntalaiset voivat joutua joissakin tapauksissa hakemaan palvelunsa aiempaa kauempaa. Oma auto on tärkein kulkuväline, koska julkinen liikenne ei pysty riittävästi vastaamaan maaseudun asukkaiden liikkumistarpeisiin. Kulkeminen julkisilla liikennevälineillä edellyttää usein täydentäviä liikkumismuotoja. Etenkin ikääntyneiden asuminen ja liikkuminen maaseudulla olisi hankalaa ilman naapuri- tai sukulaistukea.

Liikkuvilla palveluilla voidaan hieman vähentää liikkumistarvetta maaseudulta keskustaajamiin. Kirjasto- ja myymäläautojen ohella kyläpalveluautot ja kauppaostosten kotiinkuljetukset ovat tärkeitä etenkin autottomille ikäihmisille. Tutkimuksessa kuitenkin korostetaan, etteivät liikkuvat palvelut korvaa asiointikuljetuksia. Valtaosa palveluista on saatavissa kuntien keskustaajamista, ja vain osa palveluista voidaan viedä maaseudulle.

Lisätietoja:

YTT Ilkka Lehtola, 050- 355 2473, s-posti: ilkka.lehtola@joensuu.fi
tutkimusasiamies Veli Pelkonen (KAKS) 0400 - 815 527