Tilaa viihtyä
Koulurakentamisella ja hyvinvoinnilla yhtäläisyyksiä
Maarit Seeling | Luettu 2501 kertaa

Ala-asteikäiset koululaiset täyttävät helsinkiläisen Soinisen koulun joka sopukan. Yhtäällä harjoitellaan disko- ja break-tanssia, toisaalla tehdään syventyneesti luokkalehteä. Ulkoa raikuu iloinen hälinä.
Malmin kaupunginosassa sijaitseva Soinisen koulu on erilainen koulu. Käyttöönottovuotenaan 1997 se oli ensimmäinen koulurakennus, joka valmistui pääkaupunkiseudulle pitkään aikaan ja yleisen arkkitehtuurikilpailun tuloksena.
Tämä ei kuitenkaan ole syynä koulun erilaisuuteen. Heti sisään astuessa aistii melkein käsinkosketeltavasti siellä vallitsevan välittömän ja vapautuneen ilmapiirin. Pienet oppilaat tulevat reippaasti tiedustelemaan vieraiden asiaa ja apua pikku pulmiinsa. Oppilaat ovat iloinen sekamelska eri kansallisuuksia ja kieliä. Erityis- ja yleisopetus toimivat vuorovaikutuksessa saman katon alla. Kaikkiaan koulussa on runsaat 200 oppilasta.
Vapunaaton kunniaksi ympäri rakennusta on järjestetty erilaisia tapahtumia. Tilojen rytmitys takaa kuitenkin sen, etteivät vapautuneisuus ja yhteisöllisyys muutu kaaokseksi. Soluihin jaetut koulutilat kiertyvät kolmen sisäpihan ympärille. Käytävät ovat lyhyitä ja niiden leveys vaihtelee. Kahden kerroksen korkuinen ruokasali toimii kokoavana toritilana. Kantavina teemoina ovat joustavuus, läpinäkyvyys ja turvallisuus.
Soinisen koulun suunnittelutapa oli poikkeuksellinen. Sen taustalla on vuonna 1994 järjestetty arkkitehtuurikilpailu, jonka voitti arkkitehti Ilmari Lahdelma ehdotuksellaan “Lasten kaupunki”.
Ensimmäistä kertaa kokonaisen koulukompleksin tilaratkaisut suunniteltiin ennen kaikkea opetuksellisesta näkökulmasta, arkkitehdin ja pedagogin yhteistyönä, tukemaan pienten koululaisten hyvinvointia ja oppimista – arkkitehtuurisia arvoja unohtamatta. Soinisen koulun toimintaperiaate kiteytettiin alusta alkaen kuvaamalla tuleva rakennus tukikohtana, jossa lapsi oppii aikuisten ohjauksessa tutkimalla ja kokeilemalla itse.
Vuorovaikutteiseen suunnitteluun
Helsingin kaupungin opetusviraston johtava arkkitehti Kaisa Nuikkinen on työskennellyt lähes koko työuransa koulurakennusten suunnittelun ohjeistuksen ja rakennuttamisen parissa. Hän väitteli toukokuun puolivälissä Tampereen yliopistossa peruskoulurakennuksen ja sen käyttäjien hyvinvoinnin välisistä yhteyksistä. Tutkimuksensa empiirisen aineiston Nuikkinen keräsi nimenomaan Soinisen koulun henkilökunnalta ja oppilailta.
– Soinisen koulu on koulurakentamisen suunnannäyttäjä. Vertailin sitä niin sanotun ideaalikoulun malliin. Halusin selvittää, ohjeistetaanko peruskoulurakentamista oikein, kohtaavatko annetut ohjeet käyttäjien tarpeet. Olenko itse ohjannut koulujen suunnittelua oikeaan suuntaan? Hain keinoja hyvinvointia tukevan ympäristön suunnitteluun. Tutkimukseni toikin ilmi puutteita ohjeistuksessa, Nuikkinen selvittää.
Nuikkisen saamat tulokset viittaavat siihen, että käyttäjien aktiivinen osallistuminen suunnitteluun tuottaa henkilökunnan hyvinvointia tukevia kouluympäristöjä. Hän kiinnitti kuitenkin huomiota eri ammattien edustajien käsite-eroihin. Siinä missä arkkitehti muun muassa luokasta puhuessaan tarkoittaa tilaa, opettajan mielessä ovatkin oppilaat. Nuikkinen havaitsi muitakin kielellisiä eroavuuksia. Yhteistyön sujumisen varmistamiseksi olisikin kullanarvoista löytää ensin yhteinen kieli.
– Usein käytäntö sujuu siten, että arkkitehti suunnittelee koulun ja muut sijoittuvat sinne. Koulun fyysiseen ympäristöön ei juurikaan kohdisteta odotuksia. Käyttäjien ainoana vaikutusmahdollisuutena nähdään luokkahuoneen pulpettien sijoittelu. Käyttäjien rooli on suunnittelussa jäänyt taustalle, Nuikkinen toteaa.
Lasten mukaanottaminen vuosia kestävään rakennusprosessiin on käytännössä usein hankalaa, mutta Nuikkinen uskoo, että Soinisen koulun oppilaiden kokemuksia voidaan hyödyntää myös muualla.
– Kansainvälisten tutkimusten mukaan suomalaiset lapset viihtyvät koulussa huonosti. Poissaolot ovat todellinen ongelma. Viihtymättömyyteen on olemassa aina syynsä. Koulurakennusten suunnittelua ohjaavat rakennuslainsäädäntö, -normit ja opetussuunnitelmat. Psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia tukevien ratkaisujen tavoitetasoja ei ole määritelty, Nuikkinen pohtii.
Pikkunikseillä toimivuutta
Soinisen koulussa osallistumisen mahdollisuus ja joustavuus on saavutettu varmistamalla tilojen yhteiskäyttö- ja jakamisvaihtoehdot. Kotisolut toimivat yhtenä kokonaisuutena, opetustilanteita on luotavissa eri luokkien välille ja solujen aulat toimivat myös opetustiloina. Miniatyyrikaupunki-koulu auttaa lasta ymmärtämään ja hahmottamaan elinympäristöään.
Nuikkinen tähdentää, että hyvän kouluympäristön luominen ei välttämättä vaadi suuria taloudellisia satsauksia. Toiminnallisesti osin vanhentuneita koulurakennuksia ei tarvitse purkaa toimintakelvottomina tai oppimista estävinä.
Paikalle tullut luokanopettaja Pirjo Räty-Sarho vahvistaa, että pedagoginen pätevyys on viime kädessä edelleen se, mikä takaa oppimistuloksen. Hän kertoo, miten itse oli hiljattain katsomassa 1960-luvulla rakennettua lukioaikaista kouluaan.
– Pakko sanoa, että se toimi edelleen todella hyvin. Lisärakentamiset ja korjaukset oli toteutettu kokonaisuuteen istuvaksi. Opettaja läsnäolollaan tekee opetustilanteen eläväksi ja toimivaksi, Räty-Sarho muistuttaa.
Joskus kyse on niinkin pienistä asioista kuin sadekatosten rakentamisesta pihalle, jotta saataisiin oppilaat viettämään aikaansa ulkona huonollakin säällä sen sijaan, että kiistelisivät välitunnille siirtymisestä opettajan kanssa. Samoin vaatetilojen uudelleensuunnittelulla voidaan saada paljon aikaan.
Soinisen koulussa henkilöstön yhteenkuuluvuutta on lisäksi vahvistettu koko henkilöstölle yhteisillä taukotiloilla; opettajia ei ole kerätty yhteen ja muuta henkilöstöä ajettu toisaalle.
– Rakentaminen on yksi väline kouluhyvinvoinnin edistämisessä. Se ei silti tietenkään pelkästään riitä. Toki tilat on nykyään rakennettava sellaisiksi, että ne tukevat opetustapahtumaa. Vanhat koulurakennukset voisi nähdä haasteeksi käyttäjille. On löydettävä uusia toimintatapoja, Nuikkinen summaa.
Muunneltavuus iso plussa
IHAN HYVÄ KOULU
Ryhmä viidesluokkalaisia on kokoontunut tekemään luokan kevätlehteä. Susanna kertoo käyneensä Soinisen koulua koko ala-asteen ajan. Tilojen toimivuudesta Susannalla ei ole huomauttamista; parasta on se, että opettajat ovat kivoja.
– Ihan hyvä koulu, Susanna tiivistää.
Veronikan mielestä koulussa parasta ovat oppiminen ja kavereiden näkeminen. Lempipaikkaansa koulussa hänkään ei osaa sen kummemmin nimetä. Taustalla vappuriehakas meno yltyy, kun luokan pojat alkavat palailla välitunnilta.
– Parasta koulussa ovat piha ja välitunti sekä pihalla oleva flengausrata. Ei täällä aina tällaista ole, tänään on ollut vapun takia kaikkea kivaa ohjelmaa, paikalle kiiruhtaneet Paavo ja Markus selvittävät.
Vähitellen oppilaat alkavat kerääntyä Mikaeliksi nimettyyn liikunta- ja juhlasaliin, jossa osa koululaisista on harjoitellut ammattilasten aerobic-ohjaajien opastuksella päivän mittaan break- ja diskotansseja. Lavalle alkaa tungeksia väkeä, kun kaikki haluavat esitellä osaamistaan.
Etiopilaissyntyinen Shimeless Taffesse toimii Soinisen koululla koulunkäyntiavustajana ja seemiläisiin kieliin lukeutuvan amharan kielen opettajana Kallion ala-asteella. Hän kertoo pitävänsä erityisesti koulurakennuksen valoisuudesta ja ilmavuudesta. Kiitosta saa myös kehitysvammaisten terapiatila, joka on samalla iltapäiväkerhon käytössä.
– Tila on 15 metriä korkea. Happi ei lopu kesken. Koulupäivän päätteeksi sillä on merkitystä. Ei väsytä niin helposti, Taffesse perustelee.
Pientä miinusta tuo kuitenkin varastotilojen niukkuus. Normimitoitus ei hänen mielestään riitä.
Englanninopettaja Sari Sortes ja erityisopettaja Virpi Lasanen ovat tauolla henkilöstön toisen kerroksen Olokolossa. Molemmat pitävät tilojen helppoa muunneltavuutta isona plussana. Tarpeen vaatiessa on helppo perustaa pienryhmiä. Samoin terapiatilat ja hyvä ilmanvaihto saavat heiltä kiitosta.
– Opetusjärjestelyt sujuvat, kun tiloja voi muunnella, Sortes toteaa.
Kunnallisalan kehittämissäätiö
Fredrikinkatu 61 A 00100 Helsinki toimisto@kaks.fi
kaikki yhteystiedot
palaute

Palvelujen kolme vaihtoehtoa puntarissa
Pääkirjoitus
02.09.2010
Antti Mykkänen
Murheenlaaksossa
Eipäjoelta
02.09.2010
E.I. Tuskin
Saari valtameren keskellä
Puumerkki
02.09.2010
Riina Katajavuori
Kuuluvatko makeisautomaatit koulujen käytäville?
Osallistu keskusteluun
02.09.2010
Kuntajohtamisen puutteet paljastuvat taantumassa.
- tutkimustiivistelmä 'Tutkimus kuntien johtamisen nykytilasta 2009'
- maakunnittaiset tulokset
- vastaajien mielipiteitä
Aluetutkimushanke päätökseen, osallistu keskusteluun.
Kansalaismielipiteellä ei vaikutuksia.
Professori Pekka Kettunen: Kuntatutkimuksen voimavarat -selvitys.
Kuntakuvakilpailu on päättynyt.
Käy katsomassa voittajakuvat.
Uusia kuntarunoja ei enää julkaista.
Käy lukemassa aiemmin julkaistuja runoja.























Tilaa uutiskirje!
Kirjoita uusi kommentti