Vesa Haapala on vantaalainen runoilija, kirjallisuudentutkija ja opettaja. Hän on julkaissut kaksi kokoelmaa runoja: Vantaa (2007) ja Termini (2009). Aikaisemmin Haapala on tehnyt väitöskirjan Edith Södergranin lyriikasta.

Asunto Vantaalla

− Täällä nyt ei asu kukaan.
− Kyllä tontti on juuri täällä, tällä tiellä.
− Mikä erottaa tämän kujan tuohon kuusikkoon tallatuista poluista, joiden yllä roikkuu muovipusseja.
− Seljastontie, niin tässä lukee. Katso nyt, maa on vankkaa, tähän kelpaa rakentaa. Tuonne kauniit viheralueet ja porrastetut rinteet, lammet. Sellaista maisemaa rakentaja kauppaa.
− Niinpä, talot on juntattava puolittain suohon, ruskeaa tulvavettä riittää. Nuo ojat ja pato, ennen pitkää notko kiduttaa nurmea; laidoilta kostea, maksainen, sortunut, keskeltä karrella, miehet kylvävät syys- ja kesäkalkkia... Pelkkää puuterointia. Muistatko sen naisen, joka yritti saada meidät ostamaan talonsa, johon tulvavesi nousi keväisin?
− Levätalo, niin, mitä tarkoitat?
− Surkeita julkisivuja, peltikattoja, viemäröintejä, lykättyjä vuosikorjaussuunnitelmia. Riitoja rahoituksesta. Sen tästä saa. Viisitoista vuotta ja tämä − tämä paikka on haljennut. Kuka täällä sitten asuu?
− Sinä, maalaat aitaa ja sokkelia kanssani, haaveilet keittiöremontista ja kylmäullakon muuttamisesta asuintiloiksi. Aika on tuonut meihin hirviömäisyytensä, niin sietämättömät piirteet, että tuskin kestämme katsoa toisiamme, mutta on aivan liian myöhäistä kääntyä takaisin.
− Tuollaisenako näet tulevaisuutemme?
− Ajattelepa: viisitoista vuotta. Ei, näen vain sen, mikä meissä jo nyt on. Mutta vasta silloin ymmärrät, miten surullista asuminen on. Paratiisi, sanot silloin, kun tähän kaavaillaan poikittaisväylää kahden moottoritien väliin. Hetki aiemmin olet alkanut käsittää, ettei meistä ollut enempään.
− Mitä oikein puhut?
− Silloin meidät voidaan karkottaa millä hetkellä hyvänsä, olemme jälleen alasti...
− Et kai ottanut itseesi, mitä sanoin tästä...
− Et vieläkään tunnusta, että asuminen on yksi kuolemansairauden muoto.

Muut runot

Vesa Haapala: Vantaa
Miki Liukkonen: Intro
Henriikka Tavi: Vehkalahti
Karri Kokko: Runoilijan reitti
Aura Nurmi: Tämä ei ole velallisen anteeksipyyntö
Valde Aho: Tornion kesätorilla
Juho Nieminen: Illalla kaupunkiin
Miia Toivio: Esipuhet
Vesa Haapala: Oodi Honkkarille
Miki Liukkonen: Intro
Henriikka Tavi: Pohjapiirrustusfragmentti
Karri Kokko: Puheenaiheita
Aura Nurmi: Tampere
Valde Aho: Vesisaaressa
Juho Nieminen: Kulinaristisia merkkihetkiä Lappeenrannan historiassa
Miia Toivio: Santavuori
Aura Nurmi: Lupaus (1939-2009)
Miki Liukkonen: Yleiskuva
Henriikka Tavi: Lastu
Karri Kokko: Kolme muistinpanoa
Aura Nurmi: Sunnuntaimessu
Valde Aho: Aamutunturissa
Juho Nieminen: Kuutostieilmiö
Miia Toivio: Juuret
Vesa Haapala: Asunto Vantaalla
Miki Liukkonen: Yleiskuva
Karri Kokko: Mitä uutta
Aura Nurmi: Minulla on syyni sallia miehille heikkoutta
Valde Aho: Saanan rinteellä
Juho Nieminen: Jos-päiväkirja, osa1
Miia Toivio: Viljelijät
Vesa Haapala: Krakanoja
Miki Liukkonen: Ferveur
Henriikka Tavi: Kuntaruno
Karri Kokko: Talvinen tarina
Aura Nurmi: Valkeus syyllistää varkain
Valde Aho: Tornionjoen syksyä
Juho Nieminen: Suomi on Lappeenrannan Joutseno
Miia Toivio: Muistokirijootus
Vesa Haapala: Toivon talkoot
Miki Liukkonen: Kevään merkit Oulussa
Henriikka Tavi: Ylipormestarin asukasilta Kannelmäen asukkaille
Karri Kokko: Näin meidän kesken
Aura Nurmi: ALORS VAAN JANIS XD
Juho Nieminen: Pienten ikäluokkien tekijät
Miia Toivio: Hesa
Vesa Haapala: VANTAALAINEN ELEGIA
Miki Liukkonen: Carne trémula
Karri Kokko: Kolme omakuvaa
Aura Nurmi: Kartta
Miia Toivio: Lahna
Juho Nieminen: Ahvenlampi