Tasavallan presidentti Tarja Halosen mukaan Suomen hyvä hallinto ei ole tavaramerkki, joka automaattisesti pysyy kunnossa ilman jatkuvaa työtä sen eteen. – Meidän pitää pysyä brändimme tasoisina jatkossakin, Halonen toteaa.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen peräänkuuluttaa parempaa lainsäädäntöä. Hänen mielestään säädettävien lakien käytännön vaikutuksia ei arvioida riittävästi etukäteen.

– Olen joskus haikaillut vanhan komiteakäytännön perään, jotta kaikilla niillä, joita lainsäädäntö koskee, olisi riittävä mahdollisuus kertoa oma mielipiteensä siitä, mitä pää-tavoite sivuvaikutuksineen merkitsee.

Halosen mielestä varsinkin suuria lakikokonaisuuksia säädettäessä koordinaatio eri alojen välillä on vaarassa häiriintyä poliittisen paineen ja kiireellisten aikataulujen alla.

– Komitealaitoksessakin tehtiin varmasti hyviä ja huonoja komiteanmietintöjä, mutta kun selvittelyyn osallistuu useita tahoja, ongelmakohdat tulevat aikaisemmin esiin ja niihin voidaan etsiä ajoissa ratkaisua.

Halonen nostaa esiin myös lakien täytäntöönpanoon liittyvät ongelmat: miten laki pannaan täytäntöön, kuinka paljon sen sisällöstä siirretään asetustasolle tai muihin säädöksiin, jääkö itse täytäntöönpanovaiheelle riittävästi aikaa?

Kysyttäessä esimerkkejä puutteellisesta lainvalmistelusta Halonen mainitsee yliopistolain ja aluehallintolain, joiden molempien valmisteluun myös oikeuskansleri on puuttunut.

Tehostusta vai resursseja

Myös raha asettaa hyvälle hallinnolle ja lainsäädännölle omat reunaehtonsa.

– Me haluamme hoitaa lapsemme ja vanhuksemme hyvin, me haluamme, että meillä on korkeatasoinen koulutus ja me haluamme, että ympäristöstämme on huolehdittu. Etukäteen pitäisi kuitenkin miettiä, mitkä asiat milläkin lailla priorisoidaan.

Varsinkin kaupungit ja kunnat valittavat, että valtio lisää niiden tehtävätaakkaa ilman, että resursseja kasvatetaan samanaikaisesti.

– Kunnille sanoisin, ettei lapsen tarvitse aina tulla raha kaulassa. Varmasti on sellaisia uusia tehtäviä, jotka pystytään hoitamaan paremmin toimivan hallinnon avulla, presidentti Halonen toteaa.

Samalla hän kuitenkin lisää, että jossain menee myös kuntien toiminnan tehostamisen raja.

– Monissa kunnissa tämä raja on jo ylitetty, ja ne tarvitsevat oikeasti lisää resursseja.

Presidentti Tarja Halonen kiittelee kuitenkin sitä, että sekä kuntajärjestöt että kuntien työntekijäjärjestöt ovat lähteneet liikkeelle hyvän hallinnon puolesta. Hänen mielestään nyt tulisikin palkita niitä, jotka mahdollistavat hyvä hallinnon ja lainsäädännön.

– Hyvä hallinto ei ole sellainen tavaramerkki, joka pysyisi Suomella ilman, että sen eteen tarvitsisi tehdä työtä. Me käymme aktiivisesti muualla kertomassa, mitä hyvä hallinto on, mutta meidän pitää pysyä oman brändimme tasoisina jatkossakin.

Kööpenhamina porttina

Tasavallan presidentti Tarja Halonen uskoo, että kestävä kehitys muokkaa merkittävästi suomalaisten arkea tulevina vuosina.

– Meidän on ymmärrettävä se, että ihmisen kekseliäisyydellä ei ole rajoja, mutta luonnonresurssit ovat rajalliset. Meidän pitää löytää ne keinot, joilla luonnonvaroja voidaan uusiuttaa.

Presidentti Halonen korostaa, että kestävään kehitykseen pystytään vaikuttamaan useilla eri tasoilla. Haasteita tuo näiden eri tasojen yhteensovittaminen.

Kestävään kehitykseen kuuluu myös kansainvälinen yhteistyö. Presidentti Halonen toivoo, että Kööpenhaminan ilmasto-kokous joulukuussa on uusi portti kansainväliselle yhteistyölle.

– Olen optimisti kaikista huonoista uutisista huolimatta, koska minun mielestäni kaikki poliittiset päättäjät, kansalaisjärjestöt ja yrityselämä ovat tiedemiesten lisäksi tosissaan mukana.

Työllisyys agendalla

Tarja Halonen uskoo, että jatkuva globalisaatioprosessi on toiminut hyvänä esikouluna kestävälle kehitykselle. Hän korostaa, että globalisaatiollakin on ollut useat eri kasvot: toisille se on merkinnyt uusia mahdollisuuksia, toisille taas entistä ankarampia oloja. Halosen mielestä nykyistä reilumpi globalisaatio on mahdollista. Reseptiksi hän nostaa vahvan kansallisvaltion.

– Vahva kansallisvaltio ei ole protektionismia, vaan se tarkoittaa kaikkea sitä, mitä kansallisvaltion tulee tehdä suojellakseen, auttaakseen ja kannustaakseen omia kansalaisiaan mutta myös rakentaakseen reilumpaa yhteiskuntaa. Tätä ajattelua tulee tiivistää ja ylläpitää Suomessa, Pohjoismaissa, Euroopan unionissa, Yhdistyneissä kansakunnissa sekä Suomen ja muun maailman kahdenvälisessä työssä.

Samalla presidentti Halonen muistuttaa, ettei globalisaatiossa ole kyse pelkästään taloudesta ja markkinoista, vaan sen vaikutukset ulottuvat yksittäisiin ihmisiin.

– Globalisaatiossa suuri missio on työn huomioimisella kansallisesti ja kansainvälisesti.

Kulttuurien dialogia

Halonen korostaa myös kulttuurisen dialogin ja yhteistyön merkitystä. Tämän eteen erityisesti YK on toiminut koko olemassaolonsa ajan.

– Kulttuurien ja uskontojen välinen dialogi on keskeistä. Tällä hetkellä me hoidamme lähinnä ongelmia. Puhumme rauhanturvaamisesta, kriisienhallinnasta ja konfliktin jälkeisestä tilanteesta, kun samat asiat olisi voitu hoitaa jo aikaisemmin. Konfliktianalyysi ja sen pohtiminen, mistä erilaiset aseelliset ja aseettomat konfliktit syntyvät, on tulevaisuuden ala ja siihen tarvitaan kulttuurien välistä keskustelua.

Suomalaisessa kulttuurissa presidentti Halonen kaipaa lisää erilaisuuden hyväksymistä.

– Tasa-arvo on meille tärkeä ja siitä on pidettävä kiinni. Meidän tulee kuitenkin nähdä se, että tasa-arvoon voi liittyä myös erilaisuutta.

– Minusta tasa-arvoon ja lain kunnioittamiseen pitää kuulua myös ihmisyyden kunnioittaminen.

Halonen painottaa, että esimerkiksi taloudellisesti kaikkein parhaiten ovat kehittyneet ne kunnat, jotka ovat sallivia ja joissa on useita kulttuureita ja niiden välistä dialogia.

Sydämellä mukana

Tarja Halonen on toiminut tasavallan presidenttinä lähes kymmenen vuoden ajan. Hän uskoo, että tänä aikana varsinkin tietyt hallinnon ja sitä kautta työnantajan kysymykset ovat tulleet hänelle läheisiksi.

– Olen ollut aikaisemmin hyvin vähän johtaja-asemassa, ja nyt kymmenen vuotta työyhteisössä, joka on ollut erittäin kovassa paineessa ulkoapäin. Tämä on avannut näkemään sen, miten ihmiset kokevat tämän paineen kohdistuvan myös itseensä.

– Tämä meidän pitäisi muistaa silloin, kun puhumme tehostamisesta ja muutoksista. Ihmiset ovat töissä sydämellään mukana.