Olen kirjoilla Joensuussa, mutta teen työtäni siitä satakunta kilometriä pohjoiseen sijaitsevassa Juuan kunnassa, koska en viihdy kaupungissa. Niin on ollut liki puoli vuosisataa, joten olen nähnyt omin silmin ja kokenut kantapään kautta niin kaupunkien kuin maaseudun kehityksen sotien jälkeisistä ajoista nykyiselleen.

Sinä aikana Joensuu on paisunut maan 12. suurimmaksi kaupungiksi, moderniksi yliopistopaikkakunnaksi, maakunnan talousveturiksi, jossa on 72 000 asukasta. Juuka sen sijaan on menettänyt puolet asukasluvustaan ja on sen suhteen 175. suurin kuntamme. Se on tyypillinen autiotalojen, lakkautettujen koulujen ja kauppojen, EU:n nujertamien perheviljelmien ja hylkypeltojen, pitkäaikaistyöttömien, eläkeläisten ja kesämökkien komea kultamaa Pielisen länsipuolella, Kolin kupeessa. Maatalouden alasajon jälkeen sen vajaan 6 000 asukkaan työkykyinen osa sinnittelee kaivannaisteollisuuden, pienten ja keskisuurten yritysten sekä palveluelinkeinojen varassa. Silti kunta haluaa pysyä itsenäisenä ja huolehtia peruspalveluistaan, on selvinnytkin siitä kohtalaisesti; velkaa ei ole ja kunnallis-vero 19 prosentin luokkaa.

Kaupan palvelujen suhteen ei Juuassa ole mitään valittamista; kolmesta toinen toistaan suuremmasta tavaratalosta saan kaiken välttämättä tarvitsemani. Myös kuntien yhteistyö terveyspalveluiden alalla pelaa; on erittäin kätevää, että saan tarvittaessa esimerkiksi lähetteen hoitoon tai lisätutkimuksiin maakunnan keskussairaalassa kaupunkiin matkustamatta, Juuan terveyskeskuksesta. Kiitos Joensuussa sijaitsevan maakuntakirjaston, niin ikään kirjastopalvelut toimivat mainiosti Juuasta käsin.

Muutoin elämä korpipitäjän sivukylissä onkin sitten tehty erittäin hankalaksi ja kalliiksi. Koska rautatietä ei ole ja linja-autojen kulkuvuorot on supistettu minimiin, oma auto on välttämätön. Teittensä kunnoista niin kesällä kuin talvella on huolehdittava itse, ainakin maksettava kalliilla rahalla hoitomaksut osuuskunnalle. Kunnallistekniikan ulkopuolella asuvan on vastattava itse talonsa kunnosta ja lämmityskustannuksista ja rakennettava lakisääteiset likakaivonsa. Siihen tulee päivä päivältä kallistuvat jätehuoltomaksut, kiinteistöverot jne.

Otsikon kysymys tulee mieleen erityisesti, kun raadettuani kesän hikipäin polttopuita talooni tai istuttuani talventuiskulla lumiukkona traktorinpukilla linkoamassa tietä itselleni ja naapureille ajan huippukallista bensaa polttaen Joensuuhun ja näen ihmisten tepastelevan keskustan kerrostaloistaan teatteriin, konserttiin tai kapakkaan sulaa ja lämmitettyä katua pitkin, jossa voisi kulkea vaikka sukkasillaan.

Kuitenkin ihmisten verotuskohtelu on kaikkialla sama, ja puhutaan kansalaisten tasa-arvoisuudesta.

Muut kirjoitukset

Ottakaamme esimerkkiä Euroopasta
Vaivaistalo vai nykyajan suurperhe – vanhustenhoidon akuutteja haasteita
Kirjailijan tontti