Kainuun vanhuspalvelut kilpailutetaan ensi vuoden aikana. Isojen ketjujen mukaantulo tuo lisäpaineita kentälle.

Kainuussa valmistellaan ensi vuodelle ajoittuvaa vanhusten tehostetun palveluasumisen kilpailuttamista. Kainuun maakunta -kuntayhtymän vanhuspalvelujen johtaja Eija Tolonen muistuttaa, ettei kilpailuttaminen ratkaise kuntien talousongelmia.

– On naiivia ajatella, että vanhuspalvelujen kilpailutuksella saataisiin säästöjä aikaan. Suurin satsaus on henkilökunta, eikä siellä voi löytyä isoja heittoja eri toimijoiden väliltä.

Ensi vuonna käytävän kilpailutuksen mustat hevoset löytyvät suurista kansallisista ja kansainvälisistä ketjuista, jotka tulevat mukaan kisaamaan seitsemän miljoonan euron ostopotista. Tällä hetkellä palvelut ostetaan paikallisilta pieniltä toimijoilta.

– Isot toimijat haarukoivat kaupunkeja ja alueita, joihin ovat rantautumassa. Yhteydenottoja on jo tullut, Eija Tolonen kertoo.

Suurten toimijoiden menestyminen tarjouskilpailussa tietäisi muutoksia nykyisille palveluntuottajille. Maakunta ei ole merkittävästi lisäämässä ostoja ulkopuolisilta, joten uusien toimijoiden paikat ovat pois aiemmin maakunnassa toimineilta.

Markkinatilanteen muuttuessa yrityskaupat ovat mahdollisia, mutta vielä hoitokodit eivät ole omistajia vaihtaneet.

Hoitokotien tilanne kiinteistöjen suhteen on perin erilainen, kun osa omistaa kiinteistöt ja osa toimii vuokratiloissa. Toisaalta tyhjistä kiinteistöistäkään ei ole pulaa.

– Kainuusta löytyy tyhjiä tiloja, jotka ovat hyvinkin nopealla aikataululla otettavissa uusien yritysten käyttöön, Tolonen vahvistaa.

Aivan viime päivinä Kainuussa on ryhdytty entistä enemmän puhumaan palveluseteli-vaihtoehdosta. Tuolloin asiakas voisi itse ratkaista, mihin setelinsä kiikuttaa.

– Palveluseteli on yksi varteenotettava vaihtoehto palvelujen järjestämiseksi. Päätöksiä asiasta ei ole tehty, mutta keskusteluja on käyty, Tolonen paljastaa.

Miljoonien kilpailutus

Kainuun hallintokokeilu käynnistyi vuonna 2005 ja heti alkuvaiheessa kilpailutettiin tehostetun palveluasumisen palvelut. 22 yksityiseltä palveluntuottajalta ostetaan 240 asiakaspaikkaa ja rahaa ostoihin kuluu seitsemän miljoonaa euroa vuodessa.

– Yhdeksän kuntaa löi palvelunsa yhteen, eikä ollut muuta vaihtoehtoa saada toimintaa ruotuun, kuin lähteä laajaan kilpailuttamiseen, Eija Tolonen kertoo.

Monelle palveluntuottajalle kilpailutus oli uusi kokemus. Sitä se oli myös tuoreelle organisaatiolle.

– Osaaminen oli hakusessa niin kuntayhtymällä kuin palveluntuottajilla. Meillä oli apuna tarjouspyynnön laatimisessa konsultti, jonka palvelut niin ikään kilpailutettiin, Tolonen naurahtaa.

Suurin pelko Kainuussa oli siitä, joutuuko mummo tai pappa muuttamaan muille maille. Toisaalta Kainuussa eivät kuntarajat estä hoidon järjestämistä muualla maakunnan alueella.

– Lupasimme kilpailutuksen yhteydessä, ettei ketään lähdetä väkisin siirtämään pois. Asiakas saa olla loppuun asti siinä yksikössä, jossa on ollut.

Kotona pidempään

Aiemmin kunnissa oli vanhusten sijoittamista ympärivuorokautiseen hoitoon tehty perin kirjavasti. Oli kuntia, joissa yli 75-vuotiaista 20 prosenttia asui laitoksissa.

– Viime vuoden lopussa heitä oli 10,5 ja nyt enää 10,2 prosenttia. Väestön ikääntyessä hoitopaikkojen määrä pysyy ennallaan, vaikka prosenttiluku laskee, Eija Tolonen arvioi.

Kajaanin keskustassa toimiva Kajaanin Arvolakoti ry on yksi niistä paikoista, joissa kilpailutus muutti asiakaskunnan rakennetta. Arvolakodissa on kaikkiaan 44 asiakaspaikkaa, joista 24 on dementiaryhmäkotipaikkoja.

– Suurin muutos oli, että uusien asiakkaiden toimintakyky on entistä heikompi. Uudessa mallissa myös saattohoito kuuluu meidän työhön. Emme osanneet hintaa määritellessä ajatella, mitä apuvälineitä tarvitaan ja minkä verran enemmän menee aikaa hoitotyöhön, johtaja Sirkku Sadonoja-Salminen myöntää.

Ristijärvellä sijaitseva Willa Wanha aloitti juuri hallintokokeilun aattona. Willa Wanhassa on 23 asiakaspaikkaa, joihin neljää lukuun ottamatta on sijoitettu asukas maakunnan toimesta.

– Olemme jo alun perin sitoutuneet siihen, että hoidamme asiakkaat loppuun saakka, yrittäjät Kaisa ja Tarja Tolonen kertovat.

Laadukasta hoivaa

Kolmen vuoden sopimuskauden jälkeen on menossa 1,5 vuoden optioaika. Uuden kilpailutuksen yritysten edustajat toivovat olevan edellistä kevyemmän. Asioiden sujumista on pohjustamassa työryhmä, jossa edustajia on molemmin puolin pöytää.

– Maakunnan tarjouspyyntöön vastaaminen oli työllistävä prosessi. Siinä tarkistettiin asioita, joita lääni oli jo vaatinut. Papereita tuli kolme viiden sentin nippua, Kaisa Tolonen kertoo.

Viime kierroksella hinta merkitsi hoitokoteja järjestykseen laitettaessa 75 prosenttia ja laatua painotettiin 25 prosenttia. Laatu onkin seikka, josta pohdintaa irtoaa.

– Vanhustenhuolto ei ole helposti kilpailutettava laji. Toiminnan laatu on huonosti mitattavissa.

– Meillä on omat laatukriteerimme, jotka olivat tiukemmat kuin maakunnassa. Tarjoukseen laskettu hinta taas perustui siihen, mitkä ovat omat kustannukset, emmekä lähteneet arvioimaan muiden tarjoamia hintoja, Tarja Tolonen kertoo.

Ostajapuolen arvio entistä pidemmästä sopimusjaksosta saa palveluntuottajilta kannatusta. Pohdinnassa on viiden vuoden sopimuskausi, jota pidentäisi mahdollinen optioaika.

– Pidemmät sopimukset tuovat varmuutta toiminnan kehittämiseen, vahvistetaan palveluntuottajien taholta.

Entä lisääntyvätkö ostopalvelut vanhustenhuollossa tulevaisuudessa?

– En pitäisi sitä huonona asiana. Ei ole kuitenkaan viisasta antaa kaikkea ostoihin, sillä meillä pitää olla myös omaa palvelutuotantoa, jotta voimme pysyä kärryillä kustannusten kehityksessä ja tiedetään missä alalla mennään, vanhuspalvelujen johtaja Eija Tolonen korostaa.