Kunnallisvaalien uutisointi tuo haasteita tiedotusvälineille, jotka joutuvat tasapainoilemaan paikallisten näkökulmien ja valtakunnallisten kysymysten paineessa. Tutkimus osoittaakin, että kuntavaaleja käsitellään osittain eräänlaisina eduskuntavaalien esivaaleina, ja viime kuntavaaleissa valtakunnallisesti tunnettujen poliitikkojen oli helpompi päästä esiin kuin paikallisten ehdokkaiden.

Syksyn 2008 kunnallisvaalien uutisointi oli runsasta ja monipuolista, mutta näkökulman valtakunnallisuus oli haasteena – olihan kyseessä kuitenkin paikalliset, kuntakohtaiset vaalit. Tämä ilmenee tuoreessa Laura Bergin ja Mari K. Niemen toteuttamassa tutkimuksessa Kenen kuntavaalit?. Tutkimuksessa tarkasteltiin laajaa televisio- ja sanomalehtiaineistoa sekä ennen että jälkeen kuntavaalien. Aineistossa oli mukana sekä valtakunnallisia että paikallisia, maan eri osia edustavia tiedotusvälineitä.

Myönteisenä tutkimustuloksena voidaan pitää sitä, että kansalaiset näkyivät runsaasti varsinkin päivälehtien uutisoinnissa. He saivat esittää kysymyksiä puolueiden puheenjohtajille ja ehdokkaille ja kertoa omia toiveitaan kuntapolitiikasta.

– Tämän voidaan ajatella aktivoivan ja osallistavan kansalaisia sekä kannustavan myös äänestämään. Uutisoinnista näkyi toimitusten huoli äänestysprosentista, jota pyrittiin nostamaan monin keinoin, tutkijat toteavat.

Toisaalta varsinkin toimittajien kantaaottavissa kirjoituksissa, kuten kolumneissa ja pääkirjoituksissa, vaalikamppailusta annettiin usein varsin negatiivinen kuva. Toimittajat harmittelivat puolueiden samankaltaisuutta, vaisuksi katsomaansa vaalikampanjointia ja vaalien jäämistä muiden aiheiden varjoon. Arviot puolueiden harjoittamasta politiikasta jäivät tutkijoiden mukaan turhan usein puoluejohtajien esiintymisen arvioinnin tasolle, niin sanotuksi tyylipistejournalismiksi.

Päivälehdet vetovastuussa

Kuntavaalien uutisoinnissa vetovastuu oli alueellisilla päivälehdillä, jotka hoitivat yleisesti ottaen tehtävänsä mallikkaasti.

Yllättävänä sen sijaan voidaan pitää iltapäivälehtien välistä linjaeroa: Iltalehti kirjoitti vaaleista selvästi enemmän ja pureutui asia-aiheisiin, kuten vanhustenhuoltoon ja terveydenhoidon kysymyksiin. Ilta-Sanomat keskitti voimansa lähinnä tulosuutisointiin.

Kansalaisten huomattavan vahva näkyvyys päivälehdissä yllätti tutkijat: sanomalehtien kuntavaaliuutisoinnissa eniten näkyvyyttä saanut toimija oli kansalainen, toiseksi eniten näkyivät kansanedustajat, kolmanneksi eniten ministerit ja vasta neljäntenä olivat paikalliset ehdokkaat.

Varsinkin alueellisissa päivälehdissä levikkialueen kuntien esittelyt oli hoidettu kattavasti, ja lukijoita pyrittiin aktivoimaan vaaliuurnille monin eri tavoin. Haasteena kuitenkin oli valtakunnallisen näkökulman vahvuus ja kuntavaalien käsittely eräänlaisena eduskuntavaalien esitaisteluna.

– Vaikka päivälehdissä suurin osa uutisaineistosta käsitteli lehden levikkialueen kuntien tilannetta, suuntautuivat lehtien kantaaottavat kirjoitukset pääasiassa valtakunnallisiin seikkoihin.

Sähköisessä mediassa ja iltapäivälehdissä kuntavaaleja käsiteltiin lähes yksinomaan valtakunnallisesta näkökulmasta ja ehdokkaista esiin pääsivät puolueiden puheenjohtajien lisäksi vain kansanedustajina toimivat ehdokkaat.

– Tämä on ymmärrettävää, koska valtakunnallisten tiedotusvälineiden kannalta kuntavaalit ovat haasteellinen uutisoitava: vaalit toimitetaan joka kunnassa erikseen ja kuntien tilanteet vaihtelevat suuresti, tutkijat toteavat.

Erityisesti television vaalikeskusteluissa käsitellyt aiheet koskivat valtaosin hallituksen ja opposition välisiä erimielisyyksiä ja aiheita, jotka kuuluvat eduskunnan päätösvaltaan. Sen sijaan printtimediassa päivälehdet keskittyivät huomattavasti enemmän alueensa kuntien asioihin ja esille pääsivät myös kansalaiset ja paikalliset ehdokkaat.

Urpilainen median suosikkina

Tutkimusaineisto osoittaa, että vaikka pääosa etenkin päivälehtien uutisoinnista ja television vaaliohjelmista oli asiapitoista, myös viihteellisiä elementtejä oli aineistossa jonkin verran, esimerkiksi Helsingin Sanomissa viihteellinen Vaalitarkkailija-kolumnisarja ja iltapäivälehdissä puheenjohtajien pukeutumiseen ja vaalitenteissä esiintymiseen liittyvät arviot.

– Viihteellisen materiaalin tarkoituksena on mitä todennäköisimmin ollut kansalaisten kiinnostuksen herätteleminen, siinä määrin runsaasti etenkin päivälehdet äänestysaktiivisuuden tärkeyttä painottivat.

Politiikan mediajulkisuus onkin koko ajan viihteellistymässä ja henkilöitymässä, mitä osoittaa muun muassa se, että paikallisten kuntavaalien uutisoinnissa keskityttiin vahvasti puolueiden puheenjohtajiin, erityisesti valtakunnallisessa mediassa. Varsinkin heidän esiintymistään television vaalitenteissä arvioitiin laajalti. Ennen vaaleja eniten palstatilaa sai Sdp:n uusi puheenjohtaja Jutta Urpilainen, kun taas vaalien jälkeen eniten esillä olivat tappion kärsineen Keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen ja voittoisan Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini. Kolmannelle sijalle nousi jälleen Urpilainen.

Tutkijoiden mukaan viihteelliset ja henkilöivät elementit politiikan journalismissa eivät välttämättä ole huono asia, sillä ne voivat myös lisätä ihmisten kiinnostusta politiikkaan ja tuoda aiheita lähemmäs kansalaisia.

Erityisesti televisiossa paikallisten ehdokkaiden oli lähes mahdotonta saada näkyvyyttä, mitä tietysti selittää television asema valtakunnallisena mediana ja toisaalta ehdokkaiden runsaslukuisuus. Siellä julkisuus keskittyi juuri puolueiden puheenjohtajiin ja puolueiden valtakunnalliseen kilpailuun äänestäjistä. Myös iltapäivälehdissä julkisuus ohjautui niin ikään valtakunnallisesti tunnetuille henkilöille.

Päivälehdissä esiin pääsivät jonkin verran myös paikalliset ehdokkaat, mutta niissäkin valtakunnallisesti tunnettujen poliitikkojen oli helpompaa saada julkisuutta.