Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto uskoo, että Suomen tulevaisuudelle tärkeä maahanmuuttoprojekti onnistuu vain, jos samanaikaisesti pidetään huolta sekä maahanmuuttajista että kantaväestöstä. – Minusta on äärimmäisen tärkeää, että pidämme huolta myös kaikkien Suomessa asuvien perusoikeuksista ja hyvinvoinnista.

Suomalainen kulttuuri elää jatkuvan muutoksen aikaa. Median ja kaupankäynnin vaikutukset ovat kansainvälistäneet suomalaista yhteiskuntaa niin, että Suomesta puhutaan ajoittain maailman amerikkalaistuneimpana maana. Lisäksi ihmisten liikkuvuus tuo oman lisänsä maan kulttuurin kehittymiseen. Suomen nykyisen väestöennusteen paineessa olemme käytännössä pakotettuja houkuttelemaan yhä enemmän maahanmuuttajia tulevaisuuden työväestöksi Suomeen. Myös pakolaisten vastaanottamiseen meillä on moraalinen velvollisuus.

Helsingin yliopiston kanslerin Ilkka Niiniluodon mielestä muualta tulevat vaikutteet ovat omiaan rikastuttamaan suomalaista kulttuuria. Hän muistuttaa, että suomalainen kulttuuri kautta aikojen on ollut hyvin monien eri aineksien sekoitus.

– Olemme saaneet kristinuskon idästä ja lännestä, luterilaisuuden Saksasta ja oikeuslaitoksen Ruotsista. Yliopistolaitos on peräisin Euroopasta ja teollisuus Saksasta ja Venäjältä. 1900-luvun lopun uudet kulttuurivaikutteet ovat rantautuneet erityisesti Yhdysvalloista, ja Aasia on juuri nyt nousussa.

Niiniluoto puhui Kaksin helmikuisessa seminaarissa kansainvälisen kulttuurin muutoksen vaikutuksista Suomeen.

Uhkana työvoimapula

Niiniluodon mukaan nykyisessä globaalissa maailmassa tärkeimmät suomalaistakin kulttuuria muokkaavat tekijät ovat media ja kaupankäynti, ja varsinkin uusien sähköisten viestimien ja verkostojen merkitys on vain kasvanut entisestään. Niiniluoto painottaa, että median vaikutukseen yhdistyy voimakkaasti myös talouden globalisaatio, joka tuo meille markkinatalouden monistettavat tuotteet ja finanssikriisit.

Sen sijaan maahanmuutto on Suomessa yhä lapsenkengissä: ulkosuomalaisia on maailmalla yli miljoona, mutta Suomessa asuu tällä hetkellä vain noin 140 000 muiden maiden kansalaista.

– Suomi on ollut varsin sulkeutunut ja homogeeninen yhtenäiskulttuuri.

Maahanmuuttokehityksen on kuitenkin muututtava dramaattisesti. Niiniluoto siteeraa Tilastokeskuksen tuoreinta väestöennustetta, joka osoittaa, miten huoltosuhde (kuinka paljon lapsia ja eläkeläisiä on sataa työikäistä kohden) kasvaa nykyisestä 50 prosentista 70 prosenttiin vuoteen 2026 mennessä. Erityisen huolestuttavan kehityssuuntauksesta tekee se, että eläkeläisten osuus huollettavista kasvaa jatkuvasti.

– Vaikka meillä on nyt työttömyyttä ja kuulemme jatkuvasti huolestuttavia uutisia, työikäisten määrä pienenee joka vuosi ja tarvitsemme lisää työvoimaa ulkomailta, Niiniluoto painottaa.

Hän korostaa, että ennusteeseen on jo laskettu mukaan nykyisentasoinen maahanmuuttovauhti, joka on 15 000 henkeä vuodessa. Käytännössä siis tämän määrän on kiihdyttävä huomattavasti, jotta Suomi menestyisi myös jatkossa.

Niiniluoto kuitenkin myöntää, että maahanmuutto merkitsee myös suuria haasteita.

– Meidän pitäisi pystyä pitämään huolta maahanmuuttajien perusoikeuksista, peruskoulutuksesta, kielitaidosta ja kotouttamisesta. Yhä edelleen maahanmuuttajien työttömyysluvut ovat kantaväestöä korkeammat.

Erityisesti maahanmuuton haasteet näkyvät suurpääkaupunkiseudulla, jossa asukkaista noin kymmenen prosenttia on ulkomaalaistaustaisia. Helsingissä on useita kouluja, joissa puhutaan 30–40:tä kieltä.

– Koulutus on suuri haaste paitsi uusille tulijoille myös täällä syntyville uusille sukupolville. Miten heidät voidaan kouluttaa niin, että otetaan huomioon kaikkein kulttuuritaustat?

Niiniluoto laskeskelee, että Suomessa on nykyisin ihmisiä noin 170:stä eri kansallisuudesta.

– Ja silti olemme vanhan EU:n maista pienin ulkomaalaisväestön osalta.

Muukalaispelkoa vähennettävä

Maahanmuuttohaasteen toisella puolen ovat kantaväestön asenteet.

– Maailmalla ja meilläkin on paljon esimerkkejä siitä, miten maahanmuutto synnyttää erilaisia rasistisia vihareaktioita, rikoksia ja väkivaltaa. Nämä pitäisi pystyä ennalta ehkäisemään.

Niiniluoto korostaakin, että toimiva kotouttaminen ja huolenpito ovat parhaat tavat ehkäistä maahanmuuttajien syrjäytymistä. Lain takaamat perusoikeudet ja yksilön suoja koskevat kaikkia. Samalla vastavuoroisen suvaitsevaisuuden periaatteen mukaisesti uusilla etnisillä ryhmillä on velvollisuus kunnioittaa maan lakeja ja yhteiskuntajärjestystä.

– Positiiviset esimerkit maahanmuutosta ovat sellaisia, joissa jokin kulttuuriryhmä on asettunut uuteen kotimaahan, säilyttänyt oman traditionsa, uskontonsa ja kielensä, mutta integroitunut samalla uuteen maahan. Suomessa hyvä esimerkki tästä on jo sadan vuoden ikäinen pieni tataariyhteisömme.

Niiniluoto uskoo, että rasismi syntyy useimmiten erilaisuuden pelosta sekä siitä, että uskotaan vieraiden uhkaavan omaa etua ja vievän esimerkiksi suomalaisten työpaikat.

– Mitä enemmän väestö tottuu siihen, että maahanmuuttajia on erilaisissa tehtävissä, sitä vähemmän on muukalaispelkoa. Jotta maahanmuuttoprojekti onnistuisi, meidän täytyy pitää huolta kaikista suomalaisista ja siitä, ettei kantaväestö syrjäydy. Avainasemassa on tasapainoinen yhteiskuntakehitys, mikä ei ole poliittisesti helppo asia varsinkaan nykyisessä taloustilanteessa.

Eläkeläiset pienten kuntien huollettavaksi

Niiniluoto osallistui reilu vuosi sitten Sitran Muutoksen Suomi -raportin laatimiseen. Hän kaivaa raportista esille kartan, joka esittää Suomen sisäistä muuttoliikettä. Kartasta näkyy hyvin, miten väestö kasautuu muutamiin kasvukeskuksiin. Lähes koko muu Suomi on väestöltään taantuvaa aluetta. Lisäksi on nähtävissä, että ikääntyvä väestö muuttaa kaupungeista maalle, mikä korostaa kehitystrendiä entisestään. Köyhät, väestöltään pienenevät kunnat saavat vielä eläkeläisetkin huollettavakseen.

Niiniluoto myöntääkin, että tässä yhtälössä hyvinvointiyhteiskunnan ylläpito on tulevaisuudessa erittäin haastavaa.

– Talouden logiikka edellyttää, että meillä on ihmisiä, työpaikkoja, investointeja ja palveluja houkuttelevia kasvukeskuksia. Kaikkea ei voida jakaa alueiden kesken tasan, vaan kansainvälisessä taloudessa tarvitaan houkuttelevia alueita, joita meillä ovat Helsingin seutu ja Oulu. Sitä kautta lisätään kokonaisuutena Suomen kilpailukykyä. Näistä kasvukeskuksista tämän pitäisi heijastua erilaisen poliittisen uusjaon kautta koko väestölle.