Pelastaisiko kuntien veropohjan laajentaminen kuntatalouden kriisiytymiseltä? Polemiikki jalkautui Kangasalle kuulemaan kuntakonkarien tuntoja keskellä taloustaantumaa.

Vuoden kulunein uutinen lienee, että kuntatalous ajautuu ahtaalle. Pirkanmaalla Kangasalla vaaditaankin perusteellista keskustelua kuntien tehtävistä. Kunnanjohtaja Jukka Mäkelän ja talousjohtaja Seppo Saarisen mukaan tempuilla ei kuntataloutta enää pelasteta.

Jukka Mäkelä pahoittelee, että väheksyvää puhetta kuntien suoriutumiskyvystä tulee tänään joka tuutista ja neuvoja näyttävät jakavan innokkaimmin ne, jotka eivät ole päivääkään kuntia johtaneet.

– Kunnissa osataan hoitaa tehtävät, Mäkelä vakuuttaa.

Kunnilta vaaditaan tuntuvaa tuottavuushyppyä, suurisuuntaisia rakenneuudistuksia, yhä tehokkaampaa kilpailuttamista, erilaisten tilaaja–tuottaja-organisaatioiden perustamista, ja jossakin näiden kaikkien vaatimusten tuolla puolen siintää lupaus elinvoimaisesta kunnasta.

Puheissa kunta-alan tehottomat käytännöt korjataan suit sait, mutta todellisuus on Jukka Mäkelän mukaan toinen.

– Miljoonan euron säästöjen eteen täytyy käydä läpi kaikki kunnan toiminnot. Neljän kyläkoulun lakkauttamisella saa vuositasolla jokseenkin 400 000 euron säästön, mutta pitkässä juoksussa tällaisellakin on toki vaikutusta. Silti emme voi vaikuttaa suurimpiin kustannuksiin kuten erikoissairaanhoidon menokasvuun. Vaikka olemme Pirkanmaan sairaanhoitopiirin jäsenkunta, iso orgaani toimii automaatin tavoin.

Jokaisen säästetyn euron eteen on tehtävä kovia päätöksiä, eivätkä kuntalaiset hurraa valtuuston linjauksille.

– On pakko puuttua palvelurakenteisiin, kuten kouluverkkoon, koska kuntatyö on ihmisvaltaista työtä. Sosiaali- ja terveydenhuollon alalla tarvitaan tietty määrä hoitavia käsiä, kouluilla opettajia, eivätkä ruokapalvelut synny ilman ihmisiä, vaikka kuinka kehitettäisiin.

Tehtävävyöry kunnille jatkuu

Jukka Mäkelän mukaan on surullista, että keskustelusta välittyy se kuva, että kunnissa rahaa valuu tehottomaan toimintaan.

– Keskustelusta jää puuttumaan valtio–kunta-suhteen painavampi puoli: se, kuinka valtio on kiinnittänyt kuntatalouden. Kunnille on vyörytetty uusia tehtäviä vuodesta toiseen. Lisäksi palveluille asetetaan erilaisia mitoituksia ja tukriteereitä. Valtio holhoaa kuntia kuin lapsilaumaa. Kunnallisen itsehallinnon liikkumavara on pieni.

Kangasalan kunnan budjetti on noin 140 miljoonaa euroa, mutta tästä vain noin 20 miljoonaa on rahaa, jota ei ole sidottu lakisääteisiin menoihin.

– Jokaisen uuden tehtävän kohdalla kuntatalous notkahtaa entisestään. Valtion maksama osuus on pienempi kuin kunnan. Entäpä kansalaisten omavastuu? Mikä on hyvinvointiyhteiskunnan peruspalvelua, josta kunnan tulee vastata ja minkä tulisi jäädä kuntalaisille itselleen, Mäkelä kysyy.

Parhaillaan Kangasallakin askaroidaan Paras-hankkeen vaatimuksien parissa: pöydällä ovat sekä terveydenhuollon kysymykset että Tampereen kaupunkiseudun maankäytön, liikenteen ja asumisen haasteet. Lisäksi työn alla on Kuhmalahden kunnan liittyminen Kangasalaan. Mutta Kangasala on ollut uudistamassa kuntarakenteita jo ennen Paras-hankettakin: Sahalahti liittyi Kangasalaan vuoden 2005 alussa.

Väestökasvu maksaa

Jukka Mäkelä toteaa, että kuntaliitokset eivät ole pikatie autuuteen.

– Kuntaliitos voi olla järkevä, mutta se teettää ankarasti työtä. Hyödyt eivät tule itsestään. Haasteena on yhdyskuntarakenteen pitäminen mahdollisimman eheänä sekä palveluyksiköiden kokoluokan saattaminen riittävälle tasolle.

Kun tehoja haetaan, koulujen ja päiväkotien tulisi olla riittävän kokoisia, ja niiden tulisi sijaita taajamarakenteen keskiössä mahdollisimman lähellä toisiaan, jotta esimerkiksi ruokahuollon järjestelyt olisivat optimaaliset.

Vuosittain Kangasala saa noin 400–500 uutta asukasta. Kaupunkiseudun skenaarioissa kunnan odotetaan vastaavan seuraavan 20 vuoden aikana jokseenkin 10 000 uuden asukkaan palveluista. Ongelma on, että valtio ei tunnista kunnalle kertyvää kasvun hintaa.

– Kasvamme nykyisellään liian vähän saadaksemme yli kahden prosentin väestökasvuun liittyvän korotuksen valtionosuuksissa, mutta silti olemme helisemässä palveluinvestointien kanssa. Tänäkin vuonna investoimme 20 miljoonaa euroa. Vuosittain kuntaan nousee uusi päiväkoti, lisäksi korjaamme sekä laajennamme koulujamme, satsaamme vanhusten palveluasumiseen ja panostamme kunnallistekniikkaan, talousjohtaja Seppo Saarinen summaa.

Subjektiiviset oikeudet normihankkeeseen

Veropohjan laajentamisestako siis pelastus? Kangasalan kunnan alueella kertyi pääomatuloja vuonna 2008 kaikkiaan 45 miljoonaa euroa, josta vähennysten jälkeen valtion kassaan siirtyi 21 miljoonaa euroa.

– Jos saisimme tuosta summasta edes jonkin siivun, se kelpaisi kyllä. Jätevero on marginaalinen, enkä usko, että talouden ahdinko ratkeaisi liikenneperusteisilla verotuotoilla. Toki kaikki minkä saisimme, ottaisimme vastaan, mielellään myös osuuden arvonlisäverosta, Seppo Saarinen vakuuttaa.

Alan konkarina Saarinen arvelee, että valtiovarainministeriö tuskin lähtee jakamaan kunnille osuuksia pääomaverosta tai arvonlisäverostakaan.

Jukka Mäkelän mukaan onkin riski, että kuntatalouden ympärillä käytävässä keskustelussa kieriskellään lillukanvarsien parissa uskaltamatta katsoa keskiöön.

Hän painottaa, että kuntien valtionosuus- ja rahoitusjärjestelmä on uudistettava perusteellisesti ja lisäksi on tartuttava kuntien ylikuormaan perkaamalla perustehtävät.

– Valitettavasti näyttää siltä, että valtioneuvoston asettama normihanke ei pysty puuttumaan edes keskeiseen kysymykseen, koska kansalaisten subjektiiviset oikeudet rajattiin hankkeen tarkastelun ulkopuolelle.

Kangasala on hilannut tuloveroprosenttinsa jo 20:een. Yhteisöverotuotot ovat notkahtaneet vuodesta 2008 peräti 16 prosenttia, työttömyys kohonnut vuoden aikana viidestä prosentista yli yhdeksään. Kunta velkaantuu vauhdilla: tänä vuonna kurotellaan kuntien keskiarvoa, lainaa kertyy 1 600 euroa asukasta kohden.

– Tämän vuoden talousarviossa tuloksen ennakoidaan putoavan pakkaselle 4,1 miljoonaa euroa. Eihän tämä voi olla kuntatalouden pysyvä suunta. On pakko puuttua ylilastiin, Seppo Saarinen tukee Jukka Mäkelän vaatimusta.