Meillä ajatellaan usein, että Suomi on oma erityistapauksensa. Suomalaista järjestelmää ei voi edes verrata muihin maihin. Miksi ei voi?

Ensimmäinen esimerkki. Olemme tällä yksiportaisella peruskuntajärjestelmällämme Euroopan kummajainen. Seurassamme ovat sellaiset ”vahvat kunnallismaat”, kuten Eesti, Liettua, Bulgaria, Malta, Slovenia, Luxemburg ja Kypros.

Muut maat, 96 prosenttia eurooppalaisista, ovat järjestäneet meikäläiset kunnalliset palvelut vähintään kaksi- tai kolmeportaisesti.
Mitä arvelet, kääntyykö pääosa Eurooppaa suomalaiseen malliin, vai onko kenties päälinja se, minkä muu Eurooppa yhdessä Ahvenanmaan ja Kainuun kanssa ovat valinneet?

Toinen esimerkki. Me näemme, että Eurooppa on pitkässä juoksussa vanheneva ja näivettyvä maanosa.  Meitä on vuosisadan puolivälissä maapallon väestöstä enää seitsemän prosenttia. Suomikin ikääntyy vinhasti. 50 vuoden kuluttua yli 65-vuotiata on 0,8 miljoonan sijasta jo 1,8 miljoonaa.

Samaan aikaan aktiiviseen maahanmuuttoon suhtaudutaan nuivasti. Ajatellaan, että itsehän täällä itsemme hoitelemme, vaikka Eurooppakin tarvitsisi väestömäärän tuplaamisen huoltosuhteen pitämiseksi nykyisellään. 

Mitä luulet, näinkö se menee? Vai pitääkö hoitojärjestelmä ajatella uusiksi? Katsella myös vähän rajojen yli?

Kolmas esimerkki. Tätä hokemaa kuulee vieläkin. Suomi ei toistensa paitoja pesemällä elä. Kunnon teollisuutta sen olla pitää. Metsästä sellua ja kaivoksista malmia. Toki.

Jo pitkään kuitenkin tuotannollinen työ on siirtynyt halvemman työvoiman ja raaka-aineiden maihin. Ja siirtyy edelleen. Hoitaaksemme edes vuosikymmenen loppuun kuntapalvelujen talouden perustan, pitäisi Suomeen perustaa kaksi uutta
Nokiaa. Se ensimmäinenkin sinnittelee.

Mitä luulet, pitäisikö sittenkin keskittyä hieman opiskelemaan maailman laajuista työnjakoa ja rooliamme siinä. Onko sittenkin niin, että aivot ovat tärkein pärjäämiselimemme?

Muut kirjoitukset

Ota riski – äänestä
Taantumassa kuntajohtaminen on kestävyyslaji
Parhaat palat
Kun ne ei ymmärrä
Palvelujen kolme vaihtoehtoa puntarissa