Minkälaisia hakijoita te Eipäjoen huippuvirkoihin etsitte tai odotatte?

– Minä luulen, että nyt on aika lyödä kovat palkkavaatimukset pöytään. Odotan ja toivon hakijoita, joilla todella on kanttia vaatia.

– Minä luulin että täällä säästetään. Kuinka paljon heidän sitten odotetaan vaativan?

– Se on tietysti virasta kiinni. Mutta kunnanjohtajan virkaan tuli eräskin hakija, joka haastattelussa heti sanoi tiukkaan, että hän ei juurikaan yli viidentonnin palkalla siihen virkaan suostu. Siinä on jo vahvan hakijan merkit.

– Kuinka niin?

– Kyllä ihmisen pitää osata arvioida oma työnsä. Työnhakijalla pitää olla omanarvontuntoa ja tavoitteet korkealla niin ettei tyydy aivan vähään.

– Mutta etkö juuri kehunut maltillista palkkavaatimusta?

– Niin kehuinkin. Mikä on sen vähäpätöisempää kuin vaatia huippupalkkaa ja etsiä vain mahdollisimman korkeita ansioita? Hetihän siinä herää ainakin epäilys, että onko tuossa nyt todellista osaamista taustalla vai yritetäänkö siinä ehkä peitellä jotain muuta. Huippuosaaja on sellainen, joka osaa vaatia kohtuullisesti ja jolle maksetaan kohtuullisesti. Ei aivan vähän, mutta ei myöskään liikaa.

– Saatteko te noilla periaatteilla hyviä hakijoita?

– Me sanomme että meillä on kovat palkat täällä ja se pitää täysin paikkansa. Koville tässä joutuu itse kukin toisinaan näiden palkkojen kanssa. Mutta kun työ kerran on vaativaa, niin tietenkin siihen etsitään vaativia hakijoita. Meillä on selvä vaatimus, että pyrimme korkeiden ansioiden leikkaamiseen ja palkkaerojen pienentämiseen.

– Mutta kannustaako tuo lainkaan työuralla etenemiseen?

– Juuri siihen me kannustamme. Kun lapset ovat jo maailmalla ja asuntovelat maksettu niin ihminen on päässyt pitkälle eikä tarvitse enää niin paljoa. Hän voi hakea vaikkapa ikävähennystä. Se jos mikä osoittaa uralla eteenpäin pyrkimisen halua.

Eipäjoen henkilöstöpolitiikkaa esitteli
kunnansihteeri Tuskin

Muut kirjoitukset

Ennakkoluuloja Eipäjoella
Eipäjoki nousuun
Eipä ole keinoja
Konkreettisia ratkaisuja vastaan
Murheenlaaksossa