Ryhtyessäni pohtimaan, mitä kunta minulle merkitsee, käsitin ettei yhtään mitään tavallisen kuntalaisen näkökulman ulkopuolella. Kirjailijana suhteeni kuntaan on yhtä kuin nolla – ja kääntäen.

En ole koskaan saanut kunnalta lahjaa. En tonttia, en talkooapua hulppean omakotitalon pystytykseen, en vapaa-ajanasuntoa. Saavuttaessani valtakunnallisia ykköspalkintoja kunta ei ole ollut höystämässä iloa omilla shekeillään.

Pöyristyttävää puhetta, eikö totta. Mutta miksi se on niin hävytöntä, sitä sopii miettiä.

Urheilijan kohdallahan asia olisi päivänselvä: asuinkunta palkitsee sankarinsa, joka on tuonut kunnalle mainetta ja kunniaa. Hyöty on pitkäaikainen, jos sankari saadaan naulittua aloilleen. Pääkaupunkia lukuun ottamatta niin suurta paikkakuntaa ei olekaan, joka ei kokisi saavansa pr-hyötyä ”ikiomasta” urheilijasta.

Jos lehtijuttujen ja haastattelujen määrällä mitataan, kirjailija päihittää urheilijan mennen tullen – kirjallinen ura kun jatkuu parhaimmillaan loppuelämän. Vuosien saatossa kirjailijan kotona käy mediaväkeä, joka työnsä ohessa tutustuu paikkakuntaan. Helsinkiläisten tietämättömyys isoistakin kaupungeista on ällistyttävä. Monelle toimittajalle kirjailijan koti muodostuukin edustustoksi, joskus jopa ainoaksi ikkunaksi juuri siihen kolkkaan Suomea.

Tästä kaikesta kunta pysyttelee sitkeän tietämättömänä. Ehkei sentään kulttuurivihamielisyyttään.

Ehkä välinpitämättömyys juontuu siitä, että kunta ei koe ”luoneensa kirjailijaa”. Missä kirjailijoita edes luotaisiin – kirjastoissako? Kirjastojen alasajosta nyt kukaan ei ota edes vastuuta, saati sitten kunniaa itselleen.

Mutta urheilijansa kunta on takuulla luonut itse. On rakennettu halleja, vedetty latuja, pystytetty hyppytorneja. Tehty kaikki mitä vain on voitu. Kirjailija taas on tehnyt itse itsensä, kai. Kantakoon sen myötä mahdollisen edustusvastuunkin.

Muut kirjoitukset

Ottakaamme esimerkkiä Euroopasta europarlaamentikko Lasse Lehtinen
Vaivaistalo vai nykyajan suurperhe – vanhustenhoidon akuutteja haasteita Sirpa Kähkönen
Kansalaisetko tasa-arvoisia? Kirjailija Heikki Turunen
Kunnan oma leffateatteri Riikka Ala-Harja
Saari valtameren keskellä Riina Katajavuori
Pitäjästä kappeliksi ja takaisin Kaari Utrio
Sivistyskunta Katri Tapola
Idealismia ja kaurapuuroa, kiitos kirjailija Riikka Pulkkinen
Koulun tuolle puolen? Riku Korhonen
Kylät on pakko huomioida uudessa kuntalaissa Martti Mäkelä