Kirjailijan tontti
Puumerkki - Pirjo Hassinen
Luettu 1357 kertaa - 1 kommentti
Ryhtyessäni pohtimaan, mitä kunta minulle merkitsee, käsitin ettei yhtään mitään tavallisen kuntalaisen näkökulman ulkopuolella. Kirjailijana suhteeni kuntaan on yhtä kuin nolla – ja kääntäen.
En ole koskaan saanut kunnalta lahjaa. En tonttia, en talkooapua hulppean omakotitalon pystytykseen, en vapaa-ajanasuntoa. Saavuttaessani valtakunnallisia ykköspalkintoja kunta ei ole ollut höystämässä iloa omilla shekeillään.
Pöyristyttävää puhetta, eikö totta. Mutta miksi se on niin hävytöntä, sitä sopii miettiä.
Urheilijan kohdallahan asia olisi päivänselvä: asuinkunta palkitsee sankarinsa, joka on tuonut kunnalle mainetta ja kunniaa. Hyöty on pitkäaikainen, jos sankari saadaan naulittua aloilleen. Pääkaupunkia lukuun ottamatta niin suurta paikkakuntaa ei olekaan, joka ei kokisi saavansa pr-hyötyä ”ikiomasta” urheilijasta.
Jos lehtijuttujen ja haastattelujen määrällä mitataan, kirjailija päihittää urheilijan mennen tullen – kirjallinen ura kun jatkuu parhaimmillaan loppuelämän. Vuosien saatossa kirjailijan kotona käy mediaväkeä, joka työnsä ohessa tutustuu paikkakuntaan. Helsinkiläisten tietämättömyys isoistakin kaupungeista on ällistyttävä. Monelle toimittajalle kirjailijan koti muodostuukin edustustoksi, joskus jopa ainoaksi ikkunaksi juuri siihen kolkkaan Suomea.
Tästä kaikesta kunta pysyttelee sitkeän tietämättömänä. Ehkei sentään kulttuurivihamielisyyttään.
Ehkä välinpitämättömyys juontuu siitä, että kunta ei koe ”luoneensa kirjailijaa”. Missä kirjailijoita edes luotaisiin – kirjastoissako? Kirjastojen alasajosta nyt kukaan ei ota edes vastuuta, saati sitten kunniaa itselleen.
Mutta urheilijansa kunta on takuulla luonut itse. On rakennettu halleja, vedetty latuja, pystytetty hyppytorneja. Tehty kaikki mitä vain on voitu. Kirjailija taas on tehnyt itse itsensä, kai. Kantakoon sen myötä mahdollisen edustusvastuunkin.
Muut kirjoitukset
Ottakaamme esimerkkiä Euroopasta europarlaamentikko Lasse Lehtinen
Vaivaistalo vai nykyajan suurperhe – vanhustenhoidon akuutteja haasteita Sirpa Kähkönen
Kansalaisetko tasa-arvoisia? Kirjailija Heikki Turunen
Kunnan oma leffateatteri Riikka Ala-Harja
Saari valtameren keskellä Riina Katajavuori
Pitäjästä kappeliksi ja takaisin Kaari Utrio
Sivistyskunta Katri Tapola
Idealismia ja kaurapuuroa, kiitos kirjailija Riikka Pulkkinen
Koulun tuolle puolen? Riku Korhonen
Kylät on pakko huomioida uudessa kuntalaissa Martti Mäkelä

Kunnallisalan kehittämissäätiö
Fredrikinkatu 61 A 00100 Helsinki toimisto@kaks.fi
kaikki yhteystiedot
palaute
- JUURI NYT: Valtavirtaa ja toisinajattelua - seminaari 2012
25.1.2012 - Maria Guzenina-Richardson: Ei pakkoliitoksia - kuntia voi olla 70 tai 336
25.1.2012 - KAKS jakoi apurahoja ja tutkimustukea 7.12.
8.12.2011 - Asutko kuolevassa kunnassa? SK:n kuntakartta näyttää hyötyjät ja häviäjät
28.9.2011 - KAKS: Peruspalvelujen järjestäminen maakunnallisesti saa kannatusta – eniten tukea kokoomuslaisilta
21.9.2011 - KAKS: Kuntien pakkoliitokset hyväksyisi reilu kolmannes suomalaisista
20.9.2011 - KAKS: Yli puolet suomalaisista vastustaa oman kunnan liittämistä naapurikuntaan
20.9.2011 - Tutkimus paljastaa: Byrokratia karkottaa apua tarvitsevat köyhät
29.8.2011 - VATT: Kuntarakenne paikkatieto -näkökulmasta
2.8.2011 - Uusi hallitusohjelma
27.6.2011

Déjà vu ja onnea Arto
Pääkirjoitus
23.11.2011
Antti Mykkänen
Kylät on pakko huomioida uudessa kuntalaissa
Puumerkki
23.11.2011
Martti Mäkelä
Maailmankunta
Eipäjoelta
23.11.2011
E.I. Tuskin
Vaalit menivät – köyhät unohtuivat?
Osallistu keskusteluun
23.11.2011






























elli Ojaluoto | 26-04-2010
Jyväskylän kaupungin kulttuurilautakunta on myöntänyt kirjailija Pirjo Hassiselle vuonna 1995 kulttuuripalkinnon yhdessä kirjailija Markku Ropposen kanssa.
Eli kirjailijan väite, ettei ole saanut mitään kunnalta, ei pidä täysin paikkaansa.
Mutta totta on, että kulttuurille on paljon vaikeampi luoda palkitsemisnormeja, kun kulttuurin saavutukset eivät perustu kilpailuihin, joista tullaan mitali kaulassa.
Kirjoita uusi kommentti