2.syyskuuta 2010

Kirjailijan tontti

Puumerkki - Pirjo Hassinen
Luettu 724 kertaa - 1 kommentti

Ryhtyessäni pohtimaan, mitä kunta minulle merkitsee, käsitin ettei yhtään mitään tavallisen kuntalaisen näkökulman ulkopuolella. Kirjailijana suhteeni kuntaan on yhtä kuin nolla – ja kääntäen.

En ole koskaan saanut kunnalta lahjaa. En tonttia, en talkooapua hulppean omakotitalon pystytykseen, en vapaa-ajanasuntoa. Saavuttaessani valtakunnallisia ykköspalkintoja kunta ei ole ollut höystämässä iloa omilla shekeillään.

Pöyristyttävää puhetta, eikö totta. Mutta miksi se on niin hävytöntä, sitä sopii miettiä.

Urheilijan kohdallahan asia olisi päivänselvä: asuinkunta palkitsee sankarinsa, joka on tuonut kunnalle mainetta ja kunniaa. Hyöty on pitkäaikainen, jos sankari saadaan naulittua aloilleen. Pääkaupunkia lukuun ottamatta niin suurta paikkakuntaa ei olekaan, joka ei kokisi saavansa pr-hyötyä ”ikiomasta” urheilijasta.

Jos lehtijuttujen ja haastattelujen määrällä mitataan, kirjailija päihittää urheilijan mennen tullen – kirjallinen ura kun jatkuu parhaimmillaan loppuelämän. Vuosien saatossa kirjailijan kotona käy mediaväkeä, joka työnsä ohessa tutustuu paikkakuntaan. Helsinkiläisten tietämättömyys isoistakin kaupungeista on ällistyttävä. Monelle toimittajalle kirjailijan koti muodostuukin edustustoksi, joskus jopa ainoaksi ikkunaksi juuri siihen kolkkaan Suomea.

Tästä kaikesta kunta pysyttelee sitkeän tietämättömänä. Ehkei sentään kulttuurivihamielisyyttään.

Ehkä välinpitämättömyys juontuu siitä, että kunta ei koe ”luoneensa kirjailijaa”. Missä kirjailijoita edes luotaisiin – kirjastoissako? Kirjastojen alasajosta nyt kukaan ei ota edes vastuuta, saati sitten kunniaa itselleen.

Mutta urheilijansa kunta on takuulla luonut itse. On rakennettu halleja, vedetty latuja, pystytetty hyppytorneja. Tehty kaikki mitä vain on voitu. Kirjailija taas on tehnyt itse itsensä, kai. Kantakoon sen myötä mahdollisen edustusvastuunkin.

Muut kirjoitukset

Ottakaamme esimerkkiä Euroopasta
Vaivaistalo vai nykyajan suurperhe – vanhustenhoidon akuutteja haasteita
Kansalaisetko tasa-arvoisia?
Kunnan oma leffateatteri
Saari valtameren keskellä

Kommentit

elli Ojaluoto | 26-04-2010

Jyväskylän kaupungin kulttuurilautakunta on myöntänyt kirjailija Pirjo Hassiselle vuonna 1995 kulttuuripalkinnon yhdessä kirjailija Markku Ropposen kanssa.
Eli kirjailijan väite, ettei ole saanut mitään kunnalta, ei pidä täysin paikkaansa.
Mutta totta on, että kulttuurille on paljon vaikeampi luoda palkitsemisnormeja, kun kulttuurin saavutukset eivät perustu kilpailuihin, joista tullaan mitali kaulassa.

Kirjoita uusi kommentti

Sähköpostisosoite pidetään luottamuksellisena eikä sitä julkaista julkisesti.
CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
Kuva CAPTCHA
Enter the characters shown in the image.