Kirjailijan tontti
Puumerkki - Pirjo Hassinen
Luettu 724 kertaa - 1 kommentti
Ryhtyessäni pohtimaan, mitä kunta minulle merkitsee, käsitin ettei yhtään mitään tavallisen kuntalaisen näkökulman ulkopuolella. Kirjailijana suhteeni kuntaan on yhtä kuin nolla – ja kääntäen.
En ole koskaan saanut kunnalta lahjaa. En tonttia, en talkooapua hulppean omakotitalon pystytykseen, en vapaa-ajanasuntoa. Saavuttaessani valtakunnallisia ykköspalkintoja kunta ei ole ollut höystämässä iloa omilla shekeillään.
Pöyristyttävää puhetta, eikö totta. Mutta miksi se on niin hävytöntä, sitä sopii miettiä.
Urheilijan kohdallahan asia olisi päivänselvä: asuinkunta palkitsee sankarinsa, joka on tuonut kunnalle mainetta ja kunniaa. Hyöty on pitkäaikainen, jos sankari saadaan naulittua aloilleen. Pääkaupunkia lukuun ottamatta niin suurta paikkakuntaa ei olekaan, joka ei kokisi saavansa pr-hyötyä ”ikiomasta” urheilijasta.
Jos lehtijuttujen ja haastattelujen määrällä mitataan, kirjailija päihittää urheilijan mennen tullen – kirjallinen ura kun jatkuu parhaimmillaan loppuelämän. Vuosien saatossa kirjailijan kotona käy mediaväkeä, joka työnsä ohessa tutustuu paikkakuntaan. Helsinkiläisten tietämättömyys isoistakin kaupungeista on ällistyttävä. Monelle toimittajalle kirjailijan koti muodostuukin edustustoksi, joskus jopa ainoaksi ikkunaksi juuri siihen kolkkaan Suomea.
Tästä kaikesta kunta pysyttelee sitkeän tietämättömänä. Ehkei sentään kulttuurivihamielisyyttään.
Ehkä välinpitämättömyys juontuu siitä, että kunta ei koe ”luoneensa kirjailijaa”. Missä kirjailijoita edes luotaisiin – kirjastoissako? Kirjastojen alasajosta nyt kukaan ei ota edes vastuuta, saati sitten kunniaa itselleen.
Mutta urheilijansa kunta on takuulla luonut itse. On rakennettu halleja, vedetty latuja, pystytetty hyppytorneja. Tehty kaikki mitä vain on voitu. Kirjailija taas on tehnyt itse itsensä, kai. Kantakoon sen myötä mahdollisen edustusvastuunkin.
Muut kirjoitukset
Ottakaamme esimerkkiä Euroopasta
Vaivaistalo vai nykyajan suurperhe – vanhustenhoidon akuutteja haasteita
Kansalaisetko tasa-arvoisia?
Kunnan oma leffateatteri
Saari valtameren keskellä
Kunnallisalan kehittämissäätiö
Fredrikinkatu 61 A 00100 Helsinki toimisto@kaks.fi
kaikki yhteystiedot
palaute

Palvelujen kolme vaihtoehtoa puntarissa
Pääkirjoitus
02.09.2010
Antti Mykkänen
Murheenlaaksossa
Eipäjoelta
02.09.2010
E.I. Tuskin
Saari valtameren keskellä
Puumerkki
02.09.2010
Riina Katajavuori
Kuuluvatko makeisautomaatit koulujen käytäville?
Osallistu keskusteluun
02.09.2010
Kuntajohtamisen puutteet paljastuvat taantumassa.
- tutkimustiivistelmä 'Tutkimus kuntien johtamisen nykytilasta 2009'
- maakunnittaiset tulokset
- vastaajien mielipiteitä
Aluetutkimushanke päätökseen, osallistu keskusteluun.
Kansalaismielipiteellä ei vaikutuksia.
Professori Pekka Kettunen: Kuntatutkimuksen voimavarat -selvitys.
Kuntakuvakilpailu on päättynyt.
Käy katsomassa voittajakuvat.
Uusia kuntarunoja ei enää julkaista.
Käy lukemassa aiemmin julkaistuja runoja.























Tilaa uutiskirje!
elli Ojaluoto | 26-04-2010
Jyväskylän kaupungin kulttuurilautakunta on myöntänyt kirjailija Pirjo Hassiselle vuonna 1995 kulttuuripalkinnon yhdessä kirjailija Markku Ropposen kanssa.
Eli kirjailijan väite, ettei ole saanut mitään kunnalta, ei pidä täysin paikkaansa.
Mutta totta on, että kulttuurille on paljon vaikeampi luoda palkitsemisnormeja, kun kulttuurin saavutukset eivät perustu kilpailuihin, joista tullaan mitali kaulassa.
Kirjoita uusi kommentti