Alueiden välillä on huomattavia suorituskykyeroja. Niistä ovat seuranneet suuret taloudellisen hyvinvoinnin erot alueiden välillä.

Kotitalouksien tulojen uudelleenjako onnistui alueellisesti 2000-luvulla paremmin kuin 1990-luvun lopulla. 1990-luvun lopulla kasvaneet tuloerot eivät kasvun hidastumisesta ja muuttoliikkeen jatkumisesta huolimatta kuitenkaan kaventuneet 2000-luvulla ja maantieteellinen keskittyminen on miltei pysähtynyt.

Tutkimus (PDF)

Alueiden välillä on huomattavia suorituskykyeroja. Niistä ovat seuranneet suuret taloudellisen hyvinvoinnin erot alueiden välillä.

Kotitalouksien tulojen uudelleenjako onnistui alueellisesti 2000-luvulla paremmin kuin 1990-luvun lopulla. 1990-luvun lopulla kasvaneet tuloerot eivät kasvun hidastumisesta ja muuttoliikkeen jatkumisesta huolimatta kuitenkaan kaventuneet 2000-luvulla ja maantieteellinen keskittyminen on miltei pysähtynyt.

Tutkimus (PDF)

Mikäli tehokkuusetujen hyödyntäminen jatkuu 2000-luvun alun tasolla, kokonaistuottavuus ei parane eikä päästä voimakkaalle kasvu-uralle. Arvonlisäyksen ja työllisten maantieteellinen keskittyminen ei enää kasvaisi, vaikka väestö jatkaisikin keskittymistä.

Jos taas kokonaistuottavuus paranee tehokkuusetujen hyödyntämisen myötä, se vaikuttaa kasvuun sekä toimiala- ja aluerakenteisiin. Mikäli arvonlisäyksen maantieteellinen keskittymiskehitys palaisi pitkän aikavälin kasvutrendilleen, vuonna 2020 noin 75 % arvonlisäyksestä syntyisi kuudessa voimakkaimmin kasvavassa maakunnassa.

Suomen kansantalouden oletetaan pian palaavan kasvu-uralle. Edellislaman jälkeinen kasvujakso on antanut pohjan arvioida tulevan kasvun voimakkuutta.

Vuoden 1993 jälkeinen kasvuajanjakso on ollut kaksijakoinen. Kasvu oli poikkeuksellisen nopeaa 1990-luvun loppupuoliskolla. Kasvu hidastui sekä koko kansantaloudessa että suurimmassa osassa aluetalouksia 2000-luvulla, koska kokonaistuottavuuden kehitys hidastui samaan aikaan.

Käsillä olevassa tutkimuksessa on arvioitu mahdollisia kokonaistuottavuuteen vaikuttavia tekijöitä sekä niiden merkitystä ja kehitystä uuden aluetalousteorian viitekehyksessä.

Nopea kasvu on aloittain ja alueittain epätasaista siitä syystä, että tuotannontekijät siirtyvät voimakkaasti kasvavien alueiden suuntaan. Resurssit siirtyvät tehokkaampaan ja tuottavampaan käyttöön (ts. kokonaistuottavuus kasvaa) mm. mittakaavaetujen hyödyntämiseksi.

Karkeasti tehokkuusetuja muodostuu toimialojen keskittyessä maantieteellisesti ja alueiden erikoistuessa toimialarakenteeltaan. Keskittymisen ja erikoistumisen suuntaa ja määrää selittää sekä lokalisaatiohyödyt että alueiden suhteellinen etu. Tehokkuusetujen määrä riippuu kummankin vaikuttavan tekijän voimakkuudesta. Myös sillä on merkitystä, miten ketterästi kansantalous tai alue reagoi muutoksiin ja miten hyvin tuotannontekijät siirtyvät sektoreiden ja alueiden välillä. Ko. tekijöitä mitattiin tutkimuksessa.

Tutkimuksessa havaittiin selkeästi, että tehokkuusetuja hyödynnettiin hyvin koko ajanjaksolla 1993–2007. Tosin 2000-luvulla kokonaistuottavuuskehitys heikentyi ja talouskasvu hidastui, vaikka työllisyyskehitys jatkuikin myönteisenä.

Lisätietoja: tutkija Timo Tiainen p. 044 - 025 5200

Tutkimus (PDF)

Taulukko 1. Taloudellisen hyvinvoinnin muutokset, suorituskykymuutos ja tehokkuusetujen lähteiden muutokset maakunnissa 1993-2007

Pastellivärit kuvaavat karkeaa sijoitusta, numero = sijaluku. Vihreällä paras kolmannes, keltaisella keskimmäinen kolmannes, punaisella heikoin kolmannes. Punainen luku kuvaa indikaattorin absoluuttisesti negatiivista kehitystä.

Taulukko 2. Arvio arvonlisäyksen jakautumisesta maakuntien kesken vuonna 2020, mikäli maantieteellisen keskittymisen kehitys noudattaa periodin 1993-2007 mukaista trendiään.

Huom. Maakunnat ovat vuoden 2007 mukaisessa järjestyksessä – järjestys voi myös muuttua vuoteen 2020 mennessä! Arvio kuuden suurimman maakunnan yhteisosuudesta lienee luotettavin. Itä-Uudenmaan osuus on luettava kuuden suurimman joukkoon. Se yhdistyy Uusimaahan 1.1.2011.

SUOMEN TALOUSKEHITYKSEN 1993–2007 KUVAUS MAAKUNNITTAIN

Uusimaa

Uusimaa on Suomen talouskasvun veturi, jonka vauhti on hidastunut eniten 2000-luvulla kokonaistuottavuuden romahdettua. Se on myös menettänyt hieman suorituskykyisyyttään. Uusimaa oli toimialarakenteeltaan Suomen kolmanneksi erikoistunein maakunta vuonna 2007, ja se saa keskimääräistä maakuntaa enemmän etua myös alueellaan olevista toimialakeskittymistä. Kasvua on nopeuttanut tuotannontekijöiden siirtyminen alueelle ja toimialarakenteet ovat pysyneet vakaimpina. Potentiaalisia tehokkuusetuja on menetetty kaikkien toimialojen kasvettua tasapuolisesti ja toimialarakenteen erikoistumisen vähennyttyä 2000-luvulla 1990-luvun loppuun verrattuna.

Pirkanmaa

Pirkanmaan kokonaistuottavuus on kehittynyt hyvin tarkasteluajanjaksolla 1993-2007 ja edelleen 2000-luvulla, vaikkakin hieman hidastuen. Sen suorituskykyisyys on myös noussut. Toimialarakenteeltaan se on lähinnä koko mannermaan vastaavaa. Se on ollut toiseksi nopeimmin kasvanut maakunta. Pirkanmaa on vetänyt myös hyvin resursseja puoleensa sekä omille vahvuusaloilleen. Se on saanut lisäetua aikaisempaan verrattuna alueelleen muodostuneista toimialakeskittymistä 2000-luvulla.

Varsinais-Suomi

Varsinais-Suomi on menettänyt suorituskykyisyyttään, vaikka onkin kasvanut miltei koko maan tahtiin. Kotitalouksien tulokehitys on hidastunut huomattavasti 2000-luvulla verrattuna 1990-lukuun. Kokonaistuottavuuskehitys on ollut hyvä, mutta se on heikentynyt 2000-luvulla. Se on saanut etua erikoistumisestaan ja on toimialarakenteeltaan toiseksi läheisin mannermaahan verrattuna. Varsinais-Suomi on vetänyt tuotannontekijäresursseja alueelleen ja toimialarakenne on pysynyt suhteellisen vakaana. Se on 2000-luvulla heikentynyt 1990-luvun loppuun verrattuna markkinadynamiikaltaan, erikoistumiseltaan ja toimialarakenteeltaan, mutta saanut edelleen lisää hyötyä alueellaan olevista toimialakeskittymistä.

Pohjois-Pohjanmaa

Pohjois-Pohjanmaa on parantanut huikeasti suorituskykyisyyttään. Se saa etua itsensä kannalta oikeansuuntaisesta toimialarakenteesta ja myös lisäerikoistumisen myötä. Molemmat tekijät ovat kehittyneet hyvin koko tarkasteluajanjaksolla 1993-2007. Pohjois-Pohjanmaa on kasvanut maakunnista kolmanneksi nopeimmin. Se on houkutellut myös resursseja alueelleen ja oikeille toimialoille. Pohjois-Pohjanmaa on menestynyt hyvin edelleen myös 2000-luvulla ja on saanut muihin maakuntiin nähden entistä enemmän lisäetua myös alueellaan olevista toimialakeskittymistä.

Itä-Uusimaa

Itä-Uusimaa yhdistyy Uudenmaan maakuntaan vuonna 2011. Se on pystynyt lisäämään omaa kasvuvauhtiaan eniten 2000-luvulla ja noussut koko maan keskimääräistä korkeammalle taloudellisen hyvinvoinnin tasolle. Itä-Uusimaa on pystynyt parantamaan maakunnista eniten suorituskykyään ja kokonaistuottavuuttaan. Se saa etua koko mannermaata erikoistuneemmasta toimialarakenteestaan ja sen oikeansuuntaisuudesta. Se on saanut lisää hyötyä 2000-luvulla kaikista tehokkuusetujen lähteistä: alueelleen sijoittuneista toimialakeskittymistä, lisäerikoistumisestaan ja lisäresursseista. Koko maahan verrattuna poikkeuksellisesti tehokkuusetujen hyödyntäminen ei Itä-Uudellamaalla ole heikentynyt 2000-luvulla.

Keski-Pohjanmaa

Keski-Pohjanmaa on kiihdyttänyt talouskasvuaan erityisen nopeasti 2000-luvulla. Sen kasvu ei selity poikkeuksellisen hyvällä kokonaistuottavuuden kasvulla eikä suorituskyvyn nousulla. Keski-Pohjanmaa on saanut etua erikoistumisensa voimakkuudesta ja sen paranemisesta – myös koko maan suuntaisesti. Resurssien siirtymät ovat olleet suurehkoja. Talouskasvu on ollut sektorispesifiä.

Etelä-Pohjanmaa

Etelä-Pohjanmaa on taloudellisen hyvinvoinnin ja suorituskykyisyyden tasoltaan maakuntien häntäpäätä 2000-luvulla. Se ei saanut mistään tehokkuusedun lähteestä hyötyä keskimääräistä maakuntaa enempää vuonna 2007. Talouskasvu on ollut miltei koko maan tasolla 1993–2007, mikä selittyy sillä, että Etelä-Pohjanmaa on saanut entistä enemmän etua alueellaan olevista toimialakeskittymistä ja toimialarakenteensa muuntumisesta koko maan suuntaiseksi. Erikoistumisensa voimistumisesta 2000-luvulla johtuen se on onnistunut nopeuttamaan kasvuvauhtiaan aiemmasta, kun muualla maassa kasvu on samaan aikaan hidastunut.

Ahvenanmaa

Ahvenanmaa saa hyötyä alueellaan olevista toimialakeskittymistä ja erikoistumisasteensa voimakkuudesta. Se on parantanut huomattavasti tuottavuuttaan ja suorituskykyisyyttään. Resurssit ovat myös siirtyneet voimakkaasti kohden oikeita: keskittyneitä ja erikoistuneimpia sektoreita. Kehitys on ajoittunut kuitenkin lähinnä jo 1990-luvulle. 2000-luvulla kokonaistuottavuus ja talouskasvu ovat hidastuneet sekä tehokkuusetujen lähteet heikentyneet aiemmasta. Ainoastaan erikoistumiskehitys on jatkunut.

Keski-Suomi

Keski-Suomella on oikeansuuntainen ja Suomen kaltaisesti erikoistunut toimialarakenne. Sen alueella on myös toimialakeskittymiä keskimääräistä maakuntaa enemmän. Keski-Suomen suorituskyky heikentyi ja erikoistumisaste muuntui Suomen vastaavasta 1990-luvulla rakennemuutoksen takia. Keski-Suomen    toimialarakenne on kuitenkin muovautunut itsensä kannalta oikeaan suuntaan ja erikoistuminen kiihtynyt 2000-luvulla.

Pohjanmaa

Pohjanmaalla on itsensä kannalta oikeansuuntaisesti ja lähes Suomen kaltaisesti erikoistunut toimialarakenne. Sen talouskasvu on ollut keskivertoa, vaikkei suorituskykyisyys olekaan laskenut. Resurssit ovat siirtyneet voimakkaasti alueen sisällä tai alueiden välillä 1993–2007, muttei keskittymisen tai erikoistumisen suuntaan riittävän voimakkaasti. Talouskasvu ja kokonaistuottavuus ovat hidastuneet 2000-luvulla voimakkaasti, joten erityisen positiivinen kehitys sijoittui jo 1990-luvulle.

Pohjois-Savo

Pohjois-Savossa on alueellaan toimialakeskittymiä keskimääräistä maakuntaa enemmän. Toimialarakenne on oikeansuuntainen ja koko Suomen kaltainen. Kovin erikoistunut se ei kylläkään ole. Suorituskykyisyys on heikentynyt ja kokonaistuottavuus on ollut heikkoa varsinkin 1990-luvulla jähmettyneestä toimialarakenteesta johtuen. Toimialarakenteen muutos on käynnistynyt vasta 2000-luvulla ja se on myös erikoistunut suhteellisen edun mukaan paremmin. Talouskasvu ei hidastunut paljoa 2000-luvulla.

Kanta-Häme

Kanta-Hämeellä on alueellaan keskimääräistä maakuntaa paremmin toimialakeskittymiä, mutta erikoistuminen on vähäistä, mikä selittyy myös muulla kuin suhteellisella edulla. Se on menettänyt suorituskykyään, mutta kokonaistuottavuus on pysynyt vakaalla tasolla, kun sen erikoistuminen nousi paremmalle tasolle kuin 1993. Sen kehitys on ollut myös koko maan kehitykseen verrattuna suhteellisesti parempaa 2000-luvulla. Se selittyy lisäerikoistumisella ja nimenomaan sen paremmalla suunnalla 2000-luvulla resurssien siirtymien tukemana..

Satakunta

Satakunnan suorituskyky ja kokonaistuottavuuden kehitys ovat olleet hyvällä tasolla, vaikka suorituskyky onkin heikentynyt 2000-luvulla. Sen erikoistumisaste on keskimääräiseen maakuntaan verrattuna kovin alhainen, vaikka sen toimialarakenteen erikoistuminen onkin lisääntynyt koko tarkasteluajanjaksolla 1993–2007.
2000-luvulla vain suhteellisen pienen kokonaistuottavuuden laskun koko maahan verrattuna selittää selkeimmin suhteellisen edun suuntaan tapahtuva erikoistuminen.

Etelä-Savo

Tehokkuusetujen lähteistään se erottuu muusta maasta suhteellisen edun selittämällä toimialarakenteellaan vuonna 2007. Se on menettänyt suorituskykyään ja kokonaistuottavuus on ollut heikko koko tarkasteluperiodilla 1993–2007. Sen toimialarakenne on muovautunut voimakkaasti suhteellisen edun suuntaan, mikä on ajoittunut erityisesti 2000-luvulle. Sen kasvu nopeutui vähän 2000-luvulla.

Päijät-Häme

Päijät-Hämeessä on maantieteellisesti keskittyneitä toimialoja keskimääräistä maakuntaa enemmän. Se on saanut etua erikoistumisen kasvustaan, joka on erityisesti 2000-luvulla muuttunut oikeampaan suuntaan. Markkinadynamiikkakaan ei ole paljoa heikentynyt 2000-luvulla.

Pohjois-Karjala

Pohjois-Karjala ei erotu minkään tehokkuusedun lähteellään muusta maasta. Sen suorituskykyisyyden paraneminen koko periodilla 1993–2007 on johtunut siitä, että toimialarakenne on muuttunut hieman oikeampaan suuntaan. Myös työlliset ovat siirtyneet sektorilta ja alueelta toiselle. Pääosin positiivinen kehitys ajoittui 1990-luvulle. 2000-luvulla toimialarakenne on muuttunut suhteellisen edun suuntaan.

Etelä-Karjala

Etelä-Karjala on suhteellisen etunsa mukaisesti voimakkaasti erikoistunut. Se on ollut myös suorituskyvyn tasoltaan tehokas maakunta. Sen tehokkuustekijöissä ei ilmennyt koko tarkasteluperiodilla 1993–2007 mitään selkeitä positiivisia muutoksia. Kasvun hidastuminen 2000-luvulla johtuu metsäsektorin ongelmista, mutta myös tehokkuusetujen heikkenemisestä paitsi suhteellisen edun vaikutuksen lisääntymisestä toimialarakenteen muotoutumisessa.

Lappi

Mikään tehokkuusetu ei osoittaudu erityisen merkitykselliseksi, vaan ne ovat koko maan keskitasoa. Suorituskyvyn tason nousu on johtunut toimialarakenteen erikoistumisesta suhteellisen edun suuntaan. Kehitys tapahtui kuitenkin jo 1990-luvun lopulla ja talouskasvu on hidastunut voimakkaasti 2000-luvulla heikentyneen kokonaistuottavuuskehityksen vaikutuksesta.

Kymenlaakso

Tehokkuusetujen lähteet olivat vuonna 2007 koko maan keskimääräistä tasoa korkeammalla. Tarkasteluajanjakson 1993–2007 hidas talouskasvu selittyy erikoistumisasteen heikkenemisellä, joka johtuu metsäsektorin ongelmista. Se on saanut etua alueellaan olevista toimialakeskittymistä. Toimialarakenne on kuitenkin muuttunut suhteellisen edun suuntaan. Suorituskyvyn heikkenemiskehitys on selkeästi ajoittunut 2000-luvulle.

Kainuu

Mikään tehokkuusedun lähde ei ole ollut kovin merkityksellinen Kainuussa 2007. Koko periodilla 1993–2007 havaitaan toimialarakenteen muovautumista ja erikoistumista suhteellisen edun suuntaan ja myös voimakkaita työllisten siirtymiä. Rakennemuutos on ollut ehkä hieman liian voimakas. Talouskasvu lähti vasta 2000-luvulla kunnolla käyntiin.