Professori Arto Haverin mielestä kunnallista itsehallintoa tulisi tutkia nykyistä enemmän. Entä osaavatko kunnat ylipäätään hyödyntää saatua tutkimustietoa työssään ja tuovatko tutkijat riittävästi tietoa kuntien käyttöön?

Tutkimustietoa kunta-alasta on saatavilla tänään enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta professori Arto Haveri harmittelee, että kaikki kunnat eivät silti osaa hyödyntää uusinta tietoa.

– Kehitys näyttäisi olevan kaksijakoista. Janan toiseen ääripäähän asettuvat suurimmat kaupungit ja toiseen joukko pieniä kuntia.

Haverin mukaan suurimmissa kaupungeissa tieteelliset tutkimukset, erilaiset selvitykset ja arvioinnit kuluvat asiantuntijoiden käsissä linjattaessa palvelutuotantoa. Kaupunkikonsernien pitkän aikavälin strategiat paalutetaan tutkimustiedon varaan, eikä muunlaiseen menettelyyn ole varaa, jos liikutellaan satoja miljoonia euroja ja vastuu on yli 100 000 asukkaan palveluista.

– Suurimmilla kaupungeilla on palveluksessaan tutkimustoiminnasta vastaavat johtajat, jotka linkittävät tutkimuksen päätöksentekoon. Helsingin, Tampereen, Oulun ja Jyväskylän kaltaisissa yliopistokaupungeissa rakennetaan pitkäjänteistä yhteistyötä ja tutkimusohjelmia yliopistojen kanssa. Ilahduttavaa on, että näiden suurimpien lisäksi myös Hämeenlinnan ja Seinäjoen kaltaiset keskukset näyttävät esimerkkiä tutkimustiedon hyödyntämisessä.

Janan toisessa ääripäässä olevista kunnista Haveri on huolissaan. Monet pienet ja keskisuuretkin kunnat ovat saneeranneet hallintonsa niin, ettei voimia kehittämistoimintaan enää ole

– Vielä 1980-luvulla suunnittelusihteerit ja kunnansihteerit paneutuivat kehittämiseen ja pitkän aikavälin suunnitelmiin. Nyt monissa kunnissa eletään kädestä suuhun ja voimat menevät päivänkohtaisten ongelmien ratkomiseen. Kaikilla kunnanjohtajilla ei ole enää käytössään riittävän asiantuntevaa organisaatiota.

Haveri ei malta olla vertaamatta yritysmaailman ja kunnallishallinnon suhtautumistapoja organisaatioidensa kehittämiseen. Jos firmaan palkataan asiantuntija johtajan vierelle, näin tehdään johtamisen ja toiminnan kehittämiseksi. Mutta jos kunnassa haluttaisiin tehdä samoin, se katsotaan byrokratian lisäämiseksi.

– On ymmärrettävää, että ahtaassa taloustilanteessa keskitytään akuutteihin kysymyksiin palveluiden parissa, mutta jos kaikki resurssit suunnataan vain tästä päivästä selviytymiseksi, mikä mahtaa olla kunnan tulevaisuus?

Yliopistoja ei kannusteta alueelliseen vaikuttamiseen

Ongelmaton ei ole tutkijoidenkaan asema. Arto Haveri muistuttaa, että yliopistoissa painotetaan nykyään kansainväliset mitat täyttävää julkaisemista. Ykkösasia on, että tutkijat julkaisevat artikkeleita kansainvälisissä tieteellisissä aikakauskirjoissa.

Sen sijaan yliopistojen ”kolmas rooli” eli yhteiskunnallinen vaikuttaminen ei tuota tutkijalle meriittiä, eikä tutkimusrahaa.

– Järjestelmä ei kannusta tutkijaa ottamaan vastuuta tutkimuksen jälkihoidosta, eli siitä että tutkimuksen tulokset pyrittäisiin viemään käyttäjille ymmärrettävässä muodossa.

Entä mikä rooli on tutkimuksen ja kuntakentän välimaastossa olevilla toimijoilla kuten Kuntaliitolla, ministeriöillä ja Kakslla?

– Näillä kaikilla on mahdollisuus edistää tutkimustiedon leviämistä. Kaksin roolin näen vahvasti uuden tiedon tuottajana. Kaks on tutkimusmaailmassa harvinaisen joustava rahoittaja ja sillä on kaiken lisäksi hyvä tarttumapinta kuntiin.

Käsitys itsehallinnosta ja kunnan roolista kadoksissa

Arto Haveri sanoo kunta-alan tutkimusten painottuneen viime vuosina palvelusektoreihin. Tutkijat ovat halunneet vastata haasteisiin, joiden parissa kunnat ovat painineet. On kuitenkin riski, että päivänpolttavien kysymysten parissa kadotetaan iso näky.

– Tutkimuksissa on korostunut kunnan rooli palveluiden järjestäjänä, mutta kunnallinen itsehallinto on jäänyt vähemmälle tarkastelulle. Uskon, että myös monet palveluihin liitetyt ongelmat ovat parhaiten ratkaistavissa lähestymällä asiaa itsehallinnon näkökulmasta.

Haverin mielestä kunta-alan vakavin kysymys on, olemmeko kadottamassa idean kunnallisesta itsehallinnosta?

– Nähdäkseni näin on tapahtumassa. Osa kuntapäättäjistä ja kunnan viranhaltijoistakin on hukannut käsityksen siitä, mikä kunta oikeasti on. Jos kunnan rooliksi ajatellaan vain palveluiden järjestäminen, se ei legitimoi ja oikeuta nykyisenlaista kunnallishallintoa.

Haveri pelkää, että palvelujen ylikuorma murskaa kunnallisen itsehallinnon kuoliaaksi. Palvelut pirstoutuvat eri tahojen käsiin eli palveluja on siellä ja täällä, mutta ei enää toimivaa ja kansanvaltaista kuntayhteisöä.

– Meillä ei ole tällä hetkellä kokonaisvaltaista käsitystä kuntien roolista, vaan eteenpäin sinnitellään pienten korjausten ja himmeleiden myötä. Toimintaa ohjaavat sektorikohtaiset näkemykset ja tällainen ajattelu näyttää sopivan myös valtiolle. Kuvitellaan, että palvelut pelastetaan säätelemällä sektori kerrallaan, mutta näinhän asia ei ole. Kuntapalvelut pelastetaan vahvistamalla kunnallisen itsehallinnon toimintakykyä.

Haverin mukaan kuvaavaa on, että yhä useammin kuntalainen redusoidaan puheissa vain ”asiakkaaksi”.

– On hyvä, että tämäkin näkökulma nousee keskusteltaessa palveluista, mutta ei kuntalainen voi olla pelkästään asiakas. Asiakas ei ole vastuullinen yhteisöstä, mutta kuntalainen on.

Haveri painottaa, että kunnallinen itsehallinto toteutuu vain, jos kuntalaiset ja kunta voivat tehdä aitoja valintoja. Valtion ohjauksen kiristäminen ja kaikkien pakottaminen samaan muottiin ei ratkaise kuntien ongelmia.

– Kuntakenttä on innovaatiojärjestelmä, jossa syntyy kaiken aikaa uutta. Siksi vierastan ajattelua, jonka mukaan kaikkien kuntien tulisi tuottaa palvelut samoin kuin niistä edullisimmin suoriutuvat kunnat. Eihän se ole itsehallintoa. Kunnat saavat painottaa juuri niitä asioita, jotka ovat kuntalaisille tärkeitä.

Arto Haverin mukaan kuntien toimintaympäristö on tänään monimutkaisempi ja vaikeampi kuin koskaan aikaisemmin, kuntatalous on ahtaalla ja päättäjät toistuen epäkiitollisten valintojen edessä. Parhaimmillaan tutkimustieto voi auttaa kuitenkin näkemään metsän puilta.