Taantuma iskee kuntatalouteen kovalla kädellä, mutta siitä selviytymiseksi on sekä kuntalaisilla että valtuutetuilla varsin yksituumainen näkemys. Peruspalveluista ei olla valmiita luopumaan ja ne ollaan valmiita kattamaan vaikka kunnallisveron korotuksella.

TNS-Gallup Oy on tutkinut jo pitkään suomalaisten suhtautumista kunnallishallintoon. Kansalaismielipide ja kunnat – Ilmapuntari 2009 -tutkimus selvitti, miten taantuma taltutetaan. Tutkimukseen vastasi 1 135 yli 15-vuotiasta kuntalaista ja 809 valtuutettua. Juuri valmistunut tutkimus on järjestyksessään jo 18., joten vertailupohjaa löytyy.

Finanssikriisin myötä taantuma ravistelee erityisesti kuntia, joista iso osa on jo joutunut avaamaan kuluvan vuoden budjettinsa. Taantuma ei koske pelkästään kuntakentän ”köyhälistöä”, veronkorotuksia ja säästöjä on tiedossa kunnan koosta ja väestörakenteesta riippumatta.

Takana on pitkä ja hyvä vaihe, mutta nyt on jouduttu kaivamaan esiin 1990-luvun laman ajoilta tuttuja säästölistoja. Mutta ovatko kuntalaisten ja tuoreiden valtuutettujen mielipiteet keinoista ja kohteista muuttuneet vuosien saatossa?
Sekä kuntien asukkaat että tuoreet valtuutetut hyväksyvät säästötoimenpiteet. Kolmessa vuodessa mielipiteet ovat muuttuneet eikä väestöryhmissä ole toisinajattelijoita. Kuntalaiset ovat valtuutettuja ehdottomampia siinä, mistä ei saa säästää.

Peruspalveluista ei saa tinkiä

Sosiaali-, terveys- ja koulutoimi ovat säilytettävien palvelujen kärki. Päättäjien asema ei ole helppo, sillä kuntalaiset ovat säästötoimenpiteiden kohdentamisessa kitsaampia. Todennäköisesti tieto lisää tuskaa, sillä valtuutetut ovat paremmin perillä, mitä nämä peruspalvelut kunnille maksavat.

Melko yksimielisiä ollaan myös siitä, mistä voidaan karsia: kulttuuritarjonta, urheilu- ja liikuntapalvelut sekä viher- ja virkistysalueiden kunnossapito kestävät tutkimuksen mukaan säästötoimenpiteitä. Erityisesti kirjastopalveluista ollaan valmiita tinkimään.

Säästökohteiden kärki on sikäli ymmärrettävä, kun niitä suhteutetaan kunnan tarjoamien palveluiden saamiin arvosanoihin. Urheilu-, liikunta-, kuntoilu- ja kirjastopalvelut ovat siellä listan kärjessä ja saavat 84–86 prosentilta arvosanan erittäin tai melko hyvä.

Vanhus- ja terveyspalvelujen laajuus ja julkinen keskustelu huomioon ottaen niihin kohdistunutta kritiikkiä voidaan pitää jopa vähäisenä. Peräti 69 prosenttia kuntalaisista antaa myönteisen arvosanan, ja huonona näitä palveluja pitää ainoastaan seitsemän prosenttia.

Päättäjien ei pidä kuitenkaan huokaista helpotuksesta, sillä suhteellinen tyytymättömyys kohdistuu palveluihin, joita pidetään myös tärkeimpinä. Tyytyväisyys tai tyytymättömyys vaihtelevat myös asuinkunnan tyypin mukaan. Palvelupula kasvaa pääkaupunkiseudulla ja kulttuuritarjonnan puute korostuu pienemmissä kunnissa.

Tasa-arvoperiaatetta ei pidä horjuttaa

Mielipiteet säästötoimien kohdentamisesta ovat varsin yhdenmukaisia. Ikä ja puoluekanta eivät aiheuta suuriakaan heittoja: eniten peruspalvelujen juustohöylää vastustavat ikääntyvät ihmiset ja puoluekentän vasen laita.

Kuntapalvelujen kohdentaminen pelkästään vähävaraisille torjutaan: 62 prosenttia kuntalaisista on sitä mieltä, että tasa-arvoperiaatetta ei pidä horjuttaa. Kymmenen vuoden aikana suhtautuminen on muuttunut kielteisemmäksi. Todennäköisesti tämä johtuu siitä, että ikääntymisen ja taantuman myötä niiden määrä, joilla ei ole varaa yksityisiin palveluihin, voi kasvaa.

Kolme neljästä kuntalaisesta pitää oikeutta ilmaisiin tai lähes ilmaisiin palveluihin tärkeänä, maksoi mitä maksoi. Vajaa puolet valtuutetuista oli samaa mieltä. Talousvastaavien mielestä tällainen asenne saattaa kuulostaa painajaismaiselta, mutta pitää muistaa, että vastaajatkaan eivät ole kevytmielisiä. Kysymys on peruspalveluista.

Puolet vastaajista myönsi kuitenkin, että kuntien palvelut ovat paisuneet yli maksukyvyn. Tässä ei niinkään otettu kantaa palvelujen määrään vaan kustannusten paisumiseen.

Kyselyn perusteella kävi kuitenkin ilmi, että kunnallisverossa ei ole tunnistettavaa kipurajaa eli tärkeistä peruspalveluista ollaan myös valmiita maksamaan veroja. Peräti 78 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että kunnallisvero ei ole kohtuuttoman korkea. Seurantaa on tehty vuodesta 1992 saakka, ja veromyönteisyys oli nyt korkein. Liike-elämän termein kauppaehdot ovat kohtuulliset.

Sosiaaliset ongelmat huolestuttavat

Valtuutetut olivat tulevaisuudesta paljon kuntalaisia huolestuneempia ja murheetkin olivat osittain erilaisia. Kuntalaisten selkeä huolenaihe oli terveyspalvelujen heikko saatavuus ja huono laatu, kun valtuutetut murehtivat kunnan talouden kestävyydestä.

Kuntalaisten listalla viiden kärkeen nousivat myös sosiaaliset ongelmat: huumeiden käytön lisääntyminen ja rikollisuus. Nämä ongelmat korostuivat, mitä isommasta kunnasta oli kyse. Isoissa kaupungeissa kannettiin huolta myös vuokra-asuntojen saatavuudesta ja hinnasta, ilmansaasteista ja kuntalaisten puuttuvasta yhteisvastuusta.

Hieman yllättävää oli, että luonto ja ympäristö olivat vastauksissa korkeimmillaan vain keskikastissa. Joko viesti luonnon ja ympäristön tilan vaalimisesta ei ole mennyt perille tai sen sisältöä ei uskota todelliseksi huolenaiheeksi.

Taantumasta ja taloudellisesta ahdingosta huolimatta kunta on edelleen kunniassaan. Samalla ihmisten yleinen mielipide on vuosina 2003 ja 2006 tehtyihin tutkimuksiin verrattuna siirtymässä kilpailutaloudesta sosiaalivaltion suuntaan: perusarvoja ja -palveluja ei saa heikentää.