Palvelujen kolme vaihtoehtoa puntarissa

Pääkirjoitus - Antti Mykkänen
Luettu 1205 kertaa

Suomen kunnallishallinnon historia on pitkä ja ansiokas. Alkusyksystä ilmestyy asiaa valaiseva historiateos. Se keskittyy viime vuosikymmenien kehitykseen. Historioitsija Ari Manninen on tehnyt työtä toimikunta tukenaan muutaman vuoden.

Kuntien rooli on niin vahva, että kokonaisesitystä on jo kaivattukin. Vuoropuhelua lähisotiemme jälkeen on käyty ennen muuta kahdesta asiasta: Kunnan tehtävistä ja kansanvallan roolista kunnissa. Tehtävien lisääntyessä vääntöä on käyty kuntien ja valtion suhteesta.

Kuntien vahvaa asemaa perustellaan perustuslailla. Moni tulkitsee perustuslain kuntalaisten itsehallinnon suoraviivaisesti kuntien itsehallinnoksi. Toki niin voi tehdä, mutta silloin oikaistaan jo hieman mutkia.

Kuntien ja niiden vastuulla olevien tehtävien tulevaisuus tulee olemaan yksi ensi vaalien teemoista. Tähänkin keskusteluun ilmestyvä historiateos tuo valaisua.

Viime aikojen keskustelusta on helposti poimittavissa kolme peruslinjaa.

Yhdet peräänkuuluttavat ns. peruskuntalinjaa. Sen mukaisesti kuntakokoa rukkaamalla asiat järjestyvät. Kunhan kuntien määräksi saadaan jotain 150–200 väliin, ongelmat saadaan ratkaistua.

Toiset haluaisivat eniten rahaa syövien kuntien vastuulla olevien palvelujen järjestämisen noin 20 alueelle. Kunnat jatkaisivat nykyisellään ja liitoksia tehden, mutta ns. peruskuntien vastuu kevenisi merkittävästi. Maakuntatasolla organisoidut palvelut olisivat joko suorilla vaaleilla valittujen tai kuntien valitsemien valtuutettujen vastuulla.

Kolmannen linjan mukaan terveyden- ja sairaanhoito tulisi organisoida valtakunnallisesti. Palvelujen järjestäjänä olisi Kansaneläkelaitos tai joku muu valtakunnallinen toimija.

Laajinta yksimielisyys näyttää olevan siitä, että kaikissa tapauksissa Suomessa ei voida edetä vain yhdellä kuntamallilla. Maan eri osien erilaisuus tukee tällaista ajattelua. Toki se helpottaa myös tulevien kompromissien tekemistä; niitä, joita eduskuntavaalien jälkeinen hallitus joutuu tekemään.