Palvelujen kolme vaihtoehtoa puntarissa
Pääkirjoitus - Antti Mykkänen
Luettu 1205 kertaa
Suomen kunnallishallinnon historia on pitkä ja ansiokas. Alkusyksystä ilmestyy asiaa valaiseva historiateos. Se keskittyy viime vuosikymmenien kehitykseen. Historioitsija Ari Manninen on tehnyt työtä toimikunta tukenaan muutaman vuoden.
Kuntien rooli on niin vahva, että kokonaisesitystä on jo kaivattukin. Vuoropuhelua lähisotiemme jälkeen on käyty ennen muuta kahdesta asiasta: Kunnan tehtävistä ja kansanvallan roolista kunnissa. Tehtävien lisääntyessä vääntöä on käyty kuntien ja valtion suhteesta.
Kuntien vahvaa asemaa perustellaan perustuslailla. Moni tulkitsee perustuslain kuntalaisten itsehallinnon suoraviivaisesti kuntien itsehallinnoksi. Toki niin voi tehdä, mutta silloin oikaistaan jo hieman mutkia.
Kuntien ja niiden vastuulla olevien tehtävien tulevaisuus tulee olemaan yksi ensi vaalien teemoista. Tähänkin keskusteluun ilmestyvä historiateos tuo valaisua.
Viime aikojen keskustelusta on helposti poimittavissa kolme peruslinjaa.
Yhdet peräänkuuluttavat ns. peruskuntalinjaa. Sen mukaisesti kuntakokoa rukkaamalla asiat järjestyvät. Kunhan kuntien määräksi saadaan jotain 150–200 väliin, ongelmat saadaan ratkaistua.
Toiset haluaisivat eniten rahaa syövien kuntien vastuulla olevien palvelujen järjestämisen noin 20 alueelle. Kunnat jatkaisivat nykyisellään ja liitoksia tehden, mutta ns. peruskuntien vastuu kevenisi merkittävästi. Maakuntatasolla organisoidut palvelut olisivat joko suorilla vaaleilla valittujen tai kuntien valitsemien valtuutettujen vastuulla.
Kolmannen linjan mukaan terveyden- ja sairaanhoito tulisi organisoida valtakunnallisesti. Palvelujen järjestäjänä olisi Kansaneläkelaitos tai joku muu valtakunnallinen toimija.
Laajinta yksimielisyys näyttää olevan siitä, että kaikissa tapauksissa Suomessa ei voida edetä vain yhdellä kuntamallilla. Maan eri osien erilaisuus tukee tällaista ajattelua. Toki se helpottaa myös tulevien kompromissien tekemistä; niitä, joita eduskuntavaalien jälkeinen hallitus joutuu tekemään.
Muut kirjoitukset
Ota riski – äänestä Antti Mykkänen
Taantumassa kuntajohtaminen on kestävyyslaji Antti Mykkänen
Parhaat palat Antti Mykkänen
Mitä luulet? Antti Mykkänen
Kun ne ei ymmärrä Antti Mykkänen
Ulos Euroopasta! Antti Mykkänen
Mitä kansa tahtoo? Antti Mykkänen
Mitä tehdä enemmistöllä? Antti Mykkänen
Kuka kantaa vastuun? Antti Mykkänen
Kuka kantaa vastuun? Antti Mykkänen
Déjà vu ja onnea Arto Antti Mykkänen

Kunnallisalan kehittämissäätiö
Fredrikinkatu 61 A 00100 Helsinki toimisto@kaks.fi
kaikki yhteystiedot
palaute
- JUURI NYT: Valtavirtaa ja toisinajattelua - seminaari 2012
25.1.2012 - Maria Guzenina-Richardson: Ei pakkoliitoksia - kuntia voi olla 70 tai 336
25.1.2012 - KAKS jakoi apurahoja ja tutkimustukea 7.12.
8.12.2011 - Asutko kuolevassa kunnassa? SK:n kuntakartta näyttää hyötyjät ja häviäjät
28.9.2011 - KAKS: Peruspalvelujen järjestäminen maakunnallisesti saa kannatusta – eniten tukea kokoomuslaisilta
21.9.2011 - KAKS: Kuntien pakkoliitokset hyväksyisi reilu kolmannes suomalaisista
20.9.2011 - KAKS: Yli puolet suomalaisista vastustaa oman kunnan liittämistä naapurikuntaan
20.9.2011 - Tutkimus paljastaa: Byrokratia karkottaa apua tarvitsevat köyhät
29.8.2011 - VATT: Kuntarakenne paikkatieto -näkökulmasta
2.8.2011 - Uusi hallitusohjelma
27.6.2011

Déjà vu ja onnea Arto
Pääkirjoitus
23.11.2011
Antti Mykkänen
Kylät on pakko huomioida uudessa kuntalaissa
Puumerkki
23.11.2011
Martti Mäkelä
Maailmankunta
Eipäjoelta
23.11.2011
E.I. Tuskin
Vaalit menivät – köyhät unohtuivat?
Osallistu keskusteluun
23.11.2011






























Kirjoita uusi kommentti