Kunnat ja kaupungit ovat säästötalkoissa harventaneet hanakasti kouluverkostoaan viime vuosikymmeninä. Kyläkoulujen määrä on pudonnut alle 800:aan, kun parikymmentä vuotta sitten niitä oli vielä yli 4 000. Lakkautusvauhti on kiihtynyt. Neljänä viime vuotena noin 300 pientä, yleensä 1–4 opettajan ja 20–70 oppilaan koulua on suljettu. Suurin lakkautusaalto on kohdistunut Itä- ja Pohjois-Suomeen.

Kehityssuuntaan on vaikuttanut suuruuden talousetujen tavoittelun rinnalla yhteiskunnan rakennemuutos eli väestön väheneminen etenkin sivukyliltä ja keskittyminen keskustaajamiin sekä ikäluokkien pieneneminen. Koulujen lakkauttamiset eivät ole kivuttomia ja ne ovat usein herättäneet kiistelyä taloudellisuus- ja toiminnallisuusperusteista. Asialla on säästöargumenttien rinnalla myös opetuksellinen ja kasvatuksellinen puoli.

Pienten koulujen merkityksestä kasvatustieteiden tohtoreiksi väitelleet Mänttä-Vilppulan sivistysjohtaja, KT Taina Peltonen ja Siilinjärvellä luokanopettajana työskentelevä KT Risto Kilpeläinen arvioivat pienten koulujen merkitystä laajakatseisesti paitsi omien työkokemustensa myös tutkimustiedon perustalta. He arvostavat kyläkouluja arvokkaina oppimis- ja kasvuympäristöinä. Lisäksi ne ovat monesti kyläyhteisöjen henkinen ”sydän”.

Sivistysjohtaja Taina Peltonen: Yhdysluokat kyläkoulujen vahvuus, ei epäkohta

Taina Peltonen käsitteli vuonna 2002 valmistuneessa tohtorinväitöksessään Oulun yliopistoon pienten kyläkoulujen opetuksen kehittämistä esikouluista yläkouluun. Myös hänen lisensiaattityönsä koskee kyläkouluja. Peltonen on työskennellyt kyläkouluissa muun muassa Kiuruvedellä ja on kokenut koulunsa lakkauttamisen. Suuremmista kouluista hänellä on kokemusta rehtorina Kärsämäeltä, joten hän tuntee ruohonjuuritasolta erikokoiset koulut työ- ja oppimisympäristönä.

Taina Peltonen kummeksuu suomalaista arvomaailmaa, jossa kyläkouluille usein tunnusomaista yhdysluokkakäytäntöä eli eri-ikäisten opettamista samassa luokkaympäristössä ei arvosteta, vaan pikemminkin se nähdään epäkohtana.

– Sitä on jopa käytetty pienten koulujen lakkautusperusteena. Monet ulkomaiset tutkimukset muun muassa Hollannista ja Yhdysvalloista sekä saadut palautteet pitävät yhdysluokkia sosiaalisesti, opetuksellisesti ja kasvatuksellisesti rikastuttavina. Yritysmaailman keskittämistrendi on saanut turhan voimakkaan jalansijan kuntien sivistystoimen päätöksenteossa, vaikka siellä olisi oltava muitakin arvoja kuin eurot.

– Pienten koulujen kohtaloa olisi katsottava pidemmällä kuin yhden budjettivuoden tähtäimellä ja sitä olisi arvioitava riittävän monilla perusteilla. Kustannusten rinnalle on nostettava opetuksen laatu. Koulujen lakkautusten todelliset säästöt eivät ole niin yksiselitteisiä kuin usein esitetään, jos mukaan lasketaan esimerkiksi oppilaiden kuljetuskustannukset ja kulut uudessa koulussa, Taina Peltonen muistuttaa.

Hänen mielestään opetusministeriössä ei ole riittävästi monipuolista asiatietoa pienten koulujen vahvuuksista eivätkä ne välttämättä tule esiin edes opettajankoulutuksessa.

– Eduskunnan vuonna 2006 poistama pienten koulujen valtionosuuskerroin oli viesti kunnille kyläkouluverkoston supistamiseksi. Se onkin vaikuttanut lakkautusten lisääntymiseen.

Kiertäessään Suomea luentomatkoilla Peltonen on huomannut eroja kuntien ja viranhaltijoiden pieniin kouluihin suhtautumisessa.

– Kummallista arkuutta olen todennut päättäjillä tulla keskustelemaan kyläkouluista ja saada ruohonjuuritason tietoa. Pelätäänkö siinäkin, että tieto tuo tuskaa koulun lopettamisessa.

Ratkaisut hötkyilemättä

Taina Peltonen kiistää suhtautuvansa kyläkouluihin tunteenomaisesti.

– Tottahan kyläkoulujakin joudutaan lakkauttamaan, jos niihin ei riitä oppilaita. Ratkaisut pitää tehdä silloin laaja-alaisen, tosiasioihin perustuvan harkinnan perusteella ja myös kyläläisten ääntä kuunnellen.

– Hyvänä esimerkkinä pidän Kontiolahdella Pohjois-Karjalassa annettua kyläkoulujulistusta (www.selkie.fi), jossa toivotaan kolmea vuotta aikaa selvittää koulun tulevaisuuden näkymät äkkilakkautuksen sijasta. Näin teimme myös Mänttä-Vilppulassa Pohjaslahden koulun osalta. Jos koulun oppilasmäärä putoaa alle 11:n, koulu muuttuu yksiopettajaiseksi tai siirtyy Vilppulan taajamaan.

Risto Kilpeläinen tohtoriväitöksessään: Kyläkouluilla on useita erityisvahvuuksia

Kasvatustieteiden tohtoriksi Oulun yliopiston Kajaanin opettajakoulutusyksikössä kesäkuussa väitellyt Risto Kilpeläinen on osoittanut tutkimuksessaan, että maaseudun kyläkoulut ovat pedagogisesti arvokkaita oppimis- ja kasvuympäristöjä. Kyläkoulujen psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön vahvuuksiksi kohosivat kyläkouluopettajille tehdyssä kyselytutkimuksessa vahvan yhteisöllisyyden lisäksi oppimista tukeva perhemäinen, turvallinen ja viihtyisä ilmapiiri.

– Pienessä yhteisössä kaikki tuntevat toisensa. Opettajien oppilastuntemus tukee lasten oppimista ja kasvua. Oppilaiden häiriökäyttäytymistä ja kiusaamista esiintyy vain harvoin. Koulun ja vanhempien yhteydenpito on tiivistä ja kasvatustavoitteet yhtenevät, Kilpeläinen kertoo.

Hänen mukaansa kyläkoulujen fyysisen oppimisympäristön vahvuudeksi painottuu lähiluonto, turvallisuus ja lapsiystävällisyys.

– Luontoympäristöä ja kyläyhteyttä hyödynnetään runsaasti opetuksessa. Opettajat kuvasivat kyläkoulujen sisätiloja kodikkaiksi ja tarkoituksenmukaisiksi. Puutteita tosin ilmeni etenkin liikunta- ja käsityötiloissa.

Kyläkoulujen pedagogisen oppimis- ja kasvuympäristön vahvuuksina opettajat näkevät hyvät mahdollisuudet eriyttää opetusta yksilö- ja ryhmätasolla sekä oppilaiden eri-ikäisyyden ja siihen liittyvän apuopettajatoiminnan hyödyntämisen yhdysluokkaopetuksessa.

– Ns. lähivyöhyketeorian mukaan lapsi oppii tietoja ja taitoja herkemmin hieman itseään vanhemmalta kaverilta kuin aikuiselta. Lisäksi vuosiluokkiin sitomaton opetus tarjoaa hyviä kehittämismahdollisuuksia opetukseen.

Opettajat viihtyvät kyläkouluissa

Tutkimukseen osallistuneista kyläkoulujen opettajista suurin osa viihtyi työssään erinomaisesti.

– Opettajista heijastui työn ilo. He halusivat ja pystyivät kehittämään työkenttäänsä. Opettajien työviihtyvyys näytti tutkimuksessa vaikuttavan myönteisesti oppilaisiin, heidän opiskelumotivaatioonsa ja yleensäkin koulun yhteisölliseen ilmapiiriin.

Kilpeläisen väitös kuvasi, millainen oppimis-, opetus- ja kasvuympäristö kyläkoulu on nyky-Suomessa. Tutkimusaineiston Kilpeläinen keräsi maaseudun pienten koulujen opettajien käytännön työkokemuksista ja kyläkoulujen toiminnasta. Kyselyyn vastasi vajaa sata opettajaa kautta maan. Tutkimusaineisto jakautui fyysiseen, psykososiaaliseen sekä pedagogiseen oppimis- ja kasvuympäristöön.

Käykö kyläkoulumalli suurempiin kouluihin?

Kilpeläinen toteaa väitöksensä johtopäätöksenä ja kannanottonaan kunnalliseen kouluverkostokeskusteluun, että ihmisläheisillä kyläkouluilla voi olla suuri merkitys tulevaisuuden koulusuunnittelussa.

– Niin Suomessa kuin ulkomaillakin on kohtalokkaita esimerkkejä lasten ja nuorten kouluviihtymättömyydestä, henkisestä pahoinvoinnista, syrjäytymisestä ja koulupudokkaista. Olisi pysähdyttävä pohtimaan, miten laadukas osa suomalaista koulujärjestelmää lakkautetaan kyläkouluja sulkemalla. Vai voitaisiinko kyläkoulujen toimintamallia kokeilla myös suuremmissa kouluissa?