Kolmannen sektorin toimijat ovat elintärkeitä maaseudun palvelujen järjestämisessä. Tuoreen tutkimuksen mukaan niiden toimintaa vaikeuttavat sekava lainsäädäntö sekä resurssien puute.

Vuoden 2010 maaseututoimijaksi valittu projektipäällikkö ja tutkija Ritva Pihlaja luotsasi vuosina 2008–2010 toteutettua Kolmas sektori maaseutukunnissa -tutkimusta. Yhteistyössä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin kanssa läpiviety hanke keskittyi selvittämään maaseutukuntien palvelujen järjestämistä.

– Järjestötyön merkitys maaseutukunnissa on edelleen suuri. Tätä järjestöjen tärkeää ja perinteistä roolia sosiaalisen pääoman kasvattajana tulisi korostaa vielä nykyistä enemmän. Myös kuntien pitäisi jatkaa järjestötoiminnan tukemista talousvaikeuksistaan huolimatta, sanoo Pihlaja.

Sitoutumista ja resursseja tarvitaan

Poliittisissa puheissa kolmas sektori liitetään usein palvelujen tuotantoon. Järjestöjen halutaan tuottavan palveluja julkisen sektorin kumppanina. Julistuksista huolimatta kolmannen sektorin asemaa palvelutuottajana ei kuitenkaan riittävästi tueta. Rahoituksen epävarmuus ja järjestöaktiivien ikääntyminen ovat tekijöitä, jotka huolestuttavat tutkijaa.

– Nuoret joko muuttavat pois paikkakunnalta tai eivät vain halua sitoutua järjestötyöhön. Toinen ongelma on se, että jatkuvaa avuntarvetta ei voida hoitaa vapaaehtoisvoimin. Tällaisten palvelujen tuottaminen edellyttää kolmannellekin sektorille palkattuja työntekijöitä ja rahaa.

Kyse on lähes poikkeuksetta matalan tuottavuuden palveluista. Niiden tuottamista lyhytkestoisin hanke- tai työllistämisvaroin kritisoidaan, ja järjestöissä kaivataan pysyvämpiä ratkaisuja palvelutuotannon rahoitukseen. Toukokuussa voimaantullut palkkatuen lakimuutos uhkaa edelleen heikentää järjestöjen mahdollisuuksia työllistää pitkäaikaistyöttömiä ja tuottaa palveluja.

Helsinkikeskeisyys riivaa virkamieskoneistoa

Päättäjien ja virkamiesten tulisi etsiä Suomen maaseutumaiset olosuhteet huomioon ottavia säädöksiä, joiden avulla voidaan turvata peruspalvelujen saatavuus ja maaseutukuntien asukkaiden perusoikeuksien toteutuminen.

– Useampi raportin lukenut henkilö on pitänyt maaseutukuntien tilannetta ahdistavana. Väestö ikääntyy, eivätkä tulot riitä. Tilanteen korjaamiseksi ministeriöiden virkamiesten täytyy uskaltautua Helsingin ulkopuolelle, Pihlaja sanoo.

– Kansalaisten perusoikeuksien toteutumisen näkökulmasta katsottuna yhteiskunnallinen yrittäjyys voisi olla hyvä vaihtoehto. Siinä kyse ei ole ns. kovasta bisneksestä, mutta ei myöskään harrastustoiminnasta.