Joensuun yliopiston tuore tutkimus ”Matka maalta markettiin” tarjoaa aivan uuden näkökulman kuntasektorin palvelu-uudistusten ympärillä käytävään keskusteluun.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia vaikutuksia toimintaympäristön muutoksilla on kuntien palvelutuotantoon ja miten nämä muutokset vaikuttavat kuntien palvelutehtävissä työskentelevien ja maaseudun asukkaiden liikkumiseen, tutkimuksen toteuttanut Joensuun yliopiston erikoistutkija Ilkka Lehtola toteaa.

– Tutkimuksella on pyritty osoittamaan että kunta- ja palvelurakenteen uudistuksella on myös sellaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia, joiden kaikkiin puoliin ei ole kiinnitetty vielä huomiota. Samalla on luotu pohja, joka toivottavasti vaikuttaa Paras-hankkeen seurantatutkimuksiin siten, että arjen ja asukkaiden näkökulma olisi niissä yhä vahvemmin esillä. Lehtolan mukaan taustana tutkimuksen käynnistämiselle oli myös se, että tähän mennessä Paras-hankkeen tiimoilta tehdyt tutkimukset ovat olleet joko taloudellis-hallinnollisia tai poliittisia, mutta tavallisen arjen tutkimus on saanut odottaa vuoroaan.

Yksipuolisuus leimaa

Aiheesta käytyä julkista keskustelua on leimannut yksipuolisuus, jossa kuntalaiset on nähty lähinnä palvelujen vastaanottajina. Rakenneuudistuksen yhteydessä ei ole juurikaan kiinnitetty huomiota siihen, miten se vaikuttaa asukkaiden liikkumiseen ja palvelujen saatavuuteen asukkaiden näkökulmasta. Toisaalta myös maaseutu nähdään Lehtolan mukaan nyky-Suomessa melko yksipuolisesti.

– Tulisi ymmärtää, että maaseutu ei tarkoita yksinomaan syrjäytyvää maaseutua, vaan sen piirteet vaihtelevat suuresti Suomen eri osien välillä. Suomessa on toki taantuvaa syrjäseutua, mutta myös vetovoimaista maaseutua, jonka väestö- ja liikennemäärät kasvavat voimakkaasti.

Uudistus liikuttaa

Kuntaliitokset sulattavatkin yhteen hyvin erityyppisiä asuinympäristöjä, jotka asettavat omat haasteensa kuntien palvelutuotannolle. Perinteinen kuntaliitos on yleensä toteutunut siten, että suurempaan keskukseen on liitetty pieniä maaseutukuntia. Niiden rinnalle on kuitenkin lähivuosina syntymässä uudenlaisia liitosmuotoja, mikäli kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoitteet kuntaliitoksista toteutuvat.

Olipa malli mikä tahansa, on selvää, että kuntien taloudellinen paine tuottaa palveluja entistä kustannustehokkaammin tarkoittaa useimmiten kunnallisten palvelujen keskittämistä ja karsimista. Näin kunta- ja palvelurakenteen uudistus luonnollisesti pidentää maaseudun asukkaiden palvelujen hankintamatkoja ja heikentää tiettyjen palvelujen saavutettavuutta, kun esimerkiksi erityispalveluja pyritään keskittämään nykyistä suurempiin yksiköihin. Vaikutukset näkyvät myös kunnan palveluksessa olevien työntekijöiden arjessa, kun työreviiri laajenee ja työ vaatii entistä enemmän liikkumista paikasta toiseen.

Tutkimuksen mukaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen puitelaissa on peruspalvelujen osalta ristiriitaisia tavoitteita. Lain perusteluissa todetaan, että kuntien lähipalvelut on tarkoitus edelleen tuottaa lähellä asukkaita. Toisaalta tavoitteena on kasvattaa tuotantoyksiköiden kokoa. Jos maaseudun palveluverkosto entisestään harvenee, se heikentää erityisesti liikkumismahdollisuuksiltaan heikoimmassa asemassa olevien ihmisten palvelujen saavutettavuutta. Tutkimuksessa todetaankin, että lapset, koululaiset ja kasvava eläkeläisten ja vanhusten joukko eivät juuri liiku päivittäin kuntarajojen yli.

Tutkimuksen voi lukea osoitteessa www.tiehallinto.fi/julkaisut/pdf2/3201104-v-matka_maalta_markettiin.pdf.

Maaseutu ei tarkoita yksinomaan syrjäytyvää maaseutua, vaan sen piirteet vaihtelevat suuresti Suomen eri osien välillä.